Kategoriat
Uncategorized

Israel käyttäytyy kuin rasistinen roistovaltio. Miksi kristillisdemokraatit tukevat sitä?

Oskari Rantalalle kysymys; miksi niin kiivaasti olet vaatimassa Israelia oikeuteen? onko kenties natsi tai aarioikeisto /vasemmisto tai anarkisti tausta tms?

Israelin Gazaan kohdistamien veristen hyökkäysten aikana olen ajautunut useaan otteeseen väittelemään sosiaalisessa mediassa Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin liittyvistä kiistakysymyksistä. Vastapuolella on ollut lähinnä intohimoisia kristittyjä ja kristillisdemokraatteja, jotka ovat — syistä joita en täysin käsitä — vakuuttuneita siitä, että Israel ei tee mitään väärää.

Jyväskylän KD:n johtokunnan puheenjohtaja Rami Sipilä on koettanut selittää minulle, että ”Israel pyrkii kaikin keinoin vähentämään hyökkäystensä kuolonuhreja”, vaikka YK ja ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet täysin päinvastaista. Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselkä puolestaan väitti kivenkovaan, että ”jos palestiinalaiset ääriainekset lopettaisivat taistelun, koko alue olisi vauras ja hyvinvoiva”, vaikka YK:n selvitykset ovat järjestään päätyneet siihen tulokseen, että Gazan saarto on taloudellista sodankäyntiä palestiinalaisia siviilejä vastaan, eikä sitä voi puolustella turvallisuudella.

Jotkut vähän reippaammilla argumenteilla liikenteeseen lähteneet ovat syyttäneet minua antisemitistiksi, natsiksi ja ties miksi. Kun olen koettanut ottaa esille sen, että Israelin sotatoimien tuomitseminen ei ole pelkästään minun yksityisajatteluani, vaan samalla kannalla ovat olleet sellaiset tahot kuin esimerkiksi Unicef, YK, Amnesty ja Human Rights Watch, on johtopäätös ollut, että siinä tapauksessa myös nämä järjestöt ovat natsien käsissä. ”Unicef ja YK ovat etulinjassa antisemitismia viemassa”, tiivisti eräs keskustelija.

Israel on heinäkuussa käynnistyneissä sotatoimissa tappanut lähes kaksi tuhatta palestiinalaista, haavoittanut kymmentä tuhatta ja aiheuttanut Gazassa humanitaarisen katastrofin. Uhreista kahdeksan kymmenestä on siviilejä. Israel on iskenyt YK:n kouluihin, jotka olivat täynnä pakolaisia, ja kohdistanut tulitusta niin sairaanhoitohenkilökuntaanpakeneviin siviileihin kuin Gazan ainoaan voimalaitokseen ja muihin ei-sotilaallisiin kohteisiin.

Lähestulkoon jokainen maailman valtio on Yhdysvaltoja myöten tuominnut Israelin toimet, jotka rikkovat kansainvälisiä sopimuksia ja ovat todennäköisesti sotarikoksia. Jostakin syystä Suomesta kuitenkin löytyy suuri määrä Israelin ymmärtäjiä, joilla on omasta mielestään parempaa tietoa asiasta. He ovat vakuuttuneita siitä, että Israel ei tee mitään väärää, ja vaikka tekisikin, syy on loppujen lopuksi Hamasin ja muiden palestiinalaisten aseellisten järjestöjen, jotka pakottavat Israelin käyttämään voimaa.

On vaikea ymmärtää, miten älykkäät, ystävälliset ja kaikin puolin humaanit ihmiset voivat kirkkain silmin argumentoida vastaan kaikkea sitä todistusaineistoa, jota ihmisoikeusjärjestöt ja kansainvälinen media jatkuvasti Gazasta tuottavat. Ehkäpä syyt ovat ennen kaikkea teologisia. Mieleeni on jäänyt konservatiivikristittyjen Seurakuntalainen.fi-sivustolle kirjoittavan toimittaja Susanna Sarimaan kirjoitus, jossa hän kuvailee näin omia vaikuttimiaan sivuuttaa Israelin sotarikoksia koskevat faktatiedot:

Totuudellinen tiedonvälitys on tinkimätön arvo, mutta media ei saa päättää sitä, seisonko Israelin vai palestiinalaisten takana. Kenenkään Raamattuun sitoutuvan päätökseen tukea Israelia ei pidä vaikuttaa se, toimiiko maa mielestämme oikein vai väärin. Meidän tulee olla Israelin puolella, koska siellä elää Jumalan valittu kansa.

Valitettavasti maa, jossa Jumalan valitun kansa asuu, näyttää käyttäytyvän kuin rasistinen roistovaltio.

Se karkottaa palestiinalaisia kodeistaan, rakentaa ja ylläpitää kansainvälisen oikeuden vastaisia siirtokuntia Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Siviiliväestön karkottaminen miehitetyiltä alueilta ja heidän korvaaminen ”omilla” siviileillä on Geneven sopimusten mukaan sotarikos.

Israel ylläpitää Gazan saartoa, joka on romahduttanut Gazan talouden ja aiheuttanut valtavan humanitaarisen katastrofin. YK:n ihmisoikeusneuvosto on tuominnut saarron ja YK:n vuonna 2009 tekemän selvityksen mukaan se on mahdollisesti jopa rikos ihmisyyttä vastaan. Israel väittää, että saarto on välttämätön aseiden salakuljetuksen estämiseksi, mutta riippumattomien tutkimusten johtopäätös on järjestään ollut, että kyseessä on kaikkiin alueella asuviin kohdistuva julma kollektiivinen rangaistus, josta kärsivät erityisesti siviilit.

Jos Israel toimisi sodankäynnin sääntöjen mukaan ja tekisi kaikkensa siviilien kuolemien ja kärsimysten ehkäisemiseksi (kuten Israelin ystävät mielellään esittävät), sille luulisi sopivan hyvin, että konflikteissa tapahtuvat molempien osapuolten sotarikokset tutkitaan riippumattomasti. Totuus on kuitenkin se, että Israel on järjestelmällisesti estänyt tutkimukset. Vuonna 2008 se esti YK:n ihmisoikeusraportoijaa, professori Richard A. Falkia, pääsemästä palestiinalaisalueille. Vuonna 2009 se kieltäytyi hyväksymästä Gazan sodan sotarikoksia tutkineen YK:n asiantuntijaryhmän raporttia. Se ei ole suostunut ratifioimaan sopimusta, joka antaisi kansainväliselle rikostuomioistuimelle ICC:lle oikeuden tutkia palestiinalaisalueilla tapahtuvia sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Israelin käytös antaa varsin heikon kuvan Lähi-idän ainoan demokratian halusta luoda alueelle olosuhteet, joissa kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin. Väkivalta ei kohdistu myöskään pelkästään palestiinalaisia vastaan, vaan kärsimään ovat joutuneet myös israelilaiset sotaa vastustavat vasemmistolaiset. Mielenosoituksia on kielletty ja niihin osallistuneita on häiritty ja pahoinpidelty.

Onkin perusteltua kysyä, onko Israelia enää mielekästä kutsua demokratiaksi tai oikeusvaltioksi. Sekä holokaustista että äärisiionistien murhayrityksestä selviytynyt ja useissa Israelin sodissa taistellut professori Zeev Sternhell muotoili asian israelilaislehti Haaretzin haastattelussa näin:

Democracy is not defined by the right to vote every few years. It is tested every day in terms of human rights. All the rest is secondary, because you can easily, by casting a ballot, establish a dictatorial regime here, or vote to kick the Arabs out of the Knesset. You have to remember that democracy ceased to exist in the territories long ago. The Palestinians there have no human rights, you rule them by force, and after three [Jewish] boys are murdered you can make the life of the population hell, because you can do as you please. That has been the case for decades, and it corrupts.

Lopuksi pahoittelen yksipuolista otsikkoa. Kaikki kristillisdemokraatit eivät fanita Israelin voimapolitiikkaa ja ihmisoikeuksien polkemista. Toisaalta myöskään kaikki niiden fanittajat ole kristillisdemokraatteja, vaan heitä löytyy muistakin puolueista.

Hamasin aseellisen siiven ja muiden summittaisia raketti-iskuja tekevien palestiinalaisten ryhmien toimet eivät nekään kestä päivänvaloa, ja niistäkin voisi kirjoittaa pitkiä blogikirjoituksia. Suomalaisesta näkökulmasta Israeliin keskittyminen on kuitenkin mielenkiintoisempaa, koska me olemme osavastuussa Israelin ihmisoikeusrikkomuksista: ne jatkuvat, koska länsimaat ja kansainvälinen yhteisö hyväksyvät niiden jatkumisen ajoittaisista tuomitsevista puheista huolimatta. Talouspakotteet, tuontikiellot, sanktiot ja boikotit osoittaisivat, että arsenaalissa on muutakin kuin puheita. Vähintäänkin jäihin pitäisi välittömästi laittaa Suomen asekauppa Israelin kanssa.

Väkivalta ei tule loppumaan ennen oikeudenmukaista ratkaisua, joka takaa rauhan, vapauden ja ihmisoikeudet kaikille.

Kategoriat
Jyväskylä Mielipidekirjoitus Politiikka

Jyväskylän koululaisilta on leikattu jo riittävästi

Tämä mielipidekirjoitus julkaistiin Keskisuomalaisessa 7.6.2014 otsikolla Jyväskylä ei saa kurittaa lapsia säästöissään. Keskisuomalaisen keskustelupalstalla joku ehti epäilemään, etteivät tuomiopäivänmanailuni pidä paikkaansa, joten lisään loppuun vielä säästöjä havainnollistavan kuvan kalvoista, jotka esiteltiin lautakunnille ja kaupunginvaltuutetuille talousarvioseminaarissa maanantaina 26.5.


Kun Jyväskylä on viime vuosina tasapainottanut talouttaan, maksajiksi ovat joutuneet erityisesti lapset. Koululaisten hyvinvointia on leikattu säästämällä niin kouluruuasta, koulujen hankinnoista, uimaopetuksesta kuin erityislasten palveluista. Myös sijaisten ja koulunkäynninohjaajien määrää on leikattu rajusti, eli kouluissa on yhä vähemmän aikuisia, joita koululaiset tarvitsevat. Haja-asutusalueilla kouluja on lakkautettu kokonaan, ja lasten koulumatkat voivat pahimmillaan olla kyydityksineen ja odotusaikoineen tuntien mittaisia.

Lapsia on kuritettu Jyväskylän säästötalkoissa jo nyt kovalla kädellä, mutta valitettavasti pahempaa näyttää olevan tulossa. Kaupunginvaltuusto käsittelee maanantaina 9.6. kunnallisveroprosenttia vuodelle 2015. Pohjaesitys — veroasteen pitäminen ennallaan — tarkoittaa kaupungin omien laskelmien mukaan massiivisia yli neljän miljoonan euron supistuksia peruskoulujen talousarvioraamiin.

Tämä tarkoittaa, että erityisopetusta leikattaisiin entisestään, kehitysvammaopetus ajettaisiin alas ja luokkakoot kasvaisivat merkittävästi. Jyväskylän kouluista hävitettäisiin kertaheitolla sata luokkaa, ja oppilaat kävisivät jatkossa koulua kuin sardiinit purkissa. Jokainen asiasta tehty tutkimus osoittaa, että luokkakokojen kasvattamisesta on typerintä ja lyhytnäköisintä mahdollista koulutuspolitiikkaa, mutta tosiasiat eivät päätöksenteossa näytä juuri painavan.

Kaupunginhallituksessa säästölinja onnistuttiin nuijimaan läpi kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten ja vihreiden voimin, mutta toivon mukaan valtuusto on valmis keskustelemaan myös vaihtoehdoista. Mahdollisuus veronkorotukseen on pidettävä auki, mikäli se on ainoa keino välttää kohtuuttomat koululaisiin kohdistuvat kurjistukset. Jyväskylän kouluissa on jo saavutettu pohjataso, josta ei enää ole varaa tinkiä.

Kaupungin taloutta ei tule tasapainottaa leikkaamalla elintärkeimmistä peruspalveluista, olivat talousluvut millaiset hyvänsä. Tilastojen kaunistelu voi lyhyellä tähtäimellä onnistua, mutta lasten pahoinvointi johtaa monenlaisiin kuluihin pitemmällä aikavälillä. Se olisi päättäjien pitänyt 90-luvun laman aikaan tehdyistä virheistä jo oppia.

Oskari Rantala
Sivistyslautakunnan jäsen ja Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön puheenjohtaja

Kasvun ja opetuksen säästöt 2015. Kalvo esitelty lautakuntien jäsenille ja kaupunginvaltuutetuille talousarvioseminaarissa 26.5.2014.
Kasvun ja opetuksen säästöt 2015. Kalvo esitelty lautakuntien jäsenille ja kaupunginvaltuutetuille talousarvioseminaarissa 26.5.2014.
Kategoriat
Politiikka

Euroopan unioni tappaa

Kun jaoin propagandaa Jyväskylän keskustassa europarlamenttivaalien alla vuonna 2009, tein typerän virheen. Vaalimainosta ojentaessa aloistusfraasini oli: ”Kiinnostaako eurovaalit?”

En tavannut koskaan ketään, jota olisi kiinnostanut.

Suomalaisten mielestä Euroopan unioni on etäinen ja epäkiinnostava, eikä sen koeta vaikuttavan mihinkään merkittävään — paitsi silloin tällöin piinaavan jäsenmaita järjettömillä direktiiveillä. Viimeinenkin mielenkiinnon häivä hälvenee siinä vaiheessa, kun selviää, että kaikki jännittävät järjettömiä direktiivejä koskevat tarinat ovat ”EU-kriitikoiden” kalajuttuja. Hyvästä esimerkistä käynee Perussuomalaisten tuottama Kansalaisen direktiiviopas, joka on aika paksua sumutusta alusta loppuun.

Euroopan unioni on niin monimutkainen järjestelmä, että harvat politiikassa aktiivisesti mukana olevistakaan osaavat tyhjentävästi selittää, miten vaikkapa europarlamentti, komissio tai EKP toimivat ja miten niiden puitteissa asioihin pitäisi vaikuttaa. En ainakaan itse osaisi (vaikka olenkin lukenut useampia sekä suomalaisten että Euroopan tason puolueiden EU-vaaliohjelmia ja muuta aiheeseen liittyvää).

Oikeastaan me kaikki tiedämme, että EU:lla on jotain väliä, ja suuri osa tietää senkin, että kolme neljännestä Suomen uudesta lainsäädännöstä perustuu jollain tasolla EU-direktiiveihin. Unionin konkreettisia vaikutuksia ihmisten arkeen on kuitenkin hankala nähdä.

Maailmassa on kuitenkin ihmisiä, joiden elämään Euroopan unioni vaikuttaa todella ratkaisevasti. Jotkut EU jopa tappaa.

Kaksi esimerkkiä:

1) Afrikasta tulevia laittomia siirtolaisia hukkuu Välimereen jatkuvasti, kun he yrittävät epätoivoisesti päästä Eurooppaan. Jos EU:lla olisi laillisia kanavia, joiden kautta olisi mahdollista tulla hakemaan turvapaikkaa, Välimeri ei olisi maailman suurin joukkohauta.

2) EU on mukana troikassa, joka on sopinut muun muassa konkurssin partaalla roikkuvan Kreikan ”avustamisesta” vastineeksi massiivisista hyvinvointipalvelujen leikkauksista ja tavallisten ihmisten elintason tuhoamisesta. Kreikkalaisten itsemurhat ovat yli kaksinkertaistuneet vuodesta 2008 lähtien, samoin HIV-tartunnat. Sosiaalinen kriisi on johtanut väkivaltaisen äärioikeiston kannatuksen nousuun, ja Kreikassa tehdään jatkuvasti iskuja vähemmistöjä ja maahanmuuttajia sekä heidän oikeuksiensa puolustajia vastaan. Jopa troikassa mukana oleva IMF on myöntänyt, että kriisinhoito on mennyt pahasti metsään, mutta muutosta ei ole näköpiirissä.

Äänestä. Näissä vaaleissa on mahdollista antaa ääni EU:lle, joka ei tapa ihmisiä. Jos taas olet sitä mieltä, että nykyisessä maahanmuutto- ja talouskuripolitiikassa ei ole parannettavaa, niin sellaisiakin ehdokkaita toki löytyy (ja mielipidemittausten perusteella näyttää itse asiassa siltä, että he ovat valitettavasti voittamassa).

Itse äänestin Vasemmistoliiton Li Anderssonia, ja suosittelen häntä lämpimästi muillekin. Lin ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi lukaisemalla hänen mainion vaalilehtensä.

Hyvää vaalipäivää kaikille!

Kategoriat
Politiikka

Avauspuheenvuoro aatteensa vuoksi surmattujan muistomerkillä

Jyväskylän Vasemmistoliiton ja SDP:n kunnallisjärjestöjen jokavappuinen perinne on vappuaattoiltapäivän muistotilaisuus Vesangassa vuonna 1918 aatteensa vuoksi surmattujen työväenliikejohtajien muistomerkillä. Tänä vuonna pidin tilaisuudessa avajaispuheenvuoron, joka löytyy tästä alta.

Parin minuutin mittainen puheenvuoro ei varmastikaan ole jäämässä retoriikan historiaan, mutta tallennan sen kuitenkin tänne blogiin siltä varalta, että siitä on joskus jollekin jotain iloa.

 

Tervetuloa muistotilaisuuteen, jossa muistamme aatteensa vuoksi vuonna 1918 surmattuja.

Olemme täällä muistomerkillä, joka on pystytetty kahden vesankalaisen torpparin ja työväenliikeaktiivin muistoksi. He olivat Niklas Lintunen ja Jalmari Kettunen, jotka ammuttiin 22. huhtikuuta, kun sota oli loppumassa ja valkoisen terrorin aika alkamassa.

Lintunen ja Kettunen ovat vain kaksi niistä yli 7000 ihmisestä, jotka menettivät henkensä teloituksissa. Jos vankileirillä kuolleet lasketaan mukaan, Suomen sisällissodan taistelujen ulkopuolella kuoli lähes 20 000 punaista, työväenliikeaktiivia, torpparia, köyhää työläistä ja heidän läheisiään. Se on valtava määrä kuolleita.

Nämä kaksi ihmistä olivat paikallisia työväenliikkeen johtohenkilöitä, ja perimätiedon mukaan he eivät kuuluneet punakaartiin tai osallistuneet taisteluihin, eli he kuolivat yksinomaan aatteensa puolesta: he uskoivat siihen, että kaikilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta ja varallisuudesta. Saman näkemyksen ympärille on perustettu kaikki vasemmistopuolueet.

Enää Suomessa tällä tavalla ajattelevien ei tarvitse pelätä henkensä puolesta. Viimevuotinen hyökkäys keskustelutilaisuuteen Jyväskylän kirjastossa oli toivon mukaan poikkeus, eikä poliittinen väkivalta ole tekemässä paluuta Suomeen.

Muualla maailmassa tämä ei ole itsestään selvää. Vuonna 2013 kuoli poliittisissa murhissa vasemmistolaisia poliitikkoja ja ammattiyhdistysjohtajia ainakin Etelä-Afrikassa, Intiassa ja useissa Etelä-Amerikan valtioissa.

Vappuna juhlitaan työläisten saavutuksia. Tässä joka vuonna järjestettävässä perinteisessä muistotilaisuudessa muistetaan niitä, jotka ovat kuolleet vakaumuksensa puolesta.

Tervetuloa!

Kategoriat
Politiikka

Hajamietteitä kapinaviikonlopulta

Keskustelu itsenäisyyspäivän vastaanoton yhteydessä järjestetyistä Kiakkovierasjuhlista on kulkenut varsin perinteisillä urilla: suuri yleisö on saanut iltapäivälehdistön avustuksella kokea mehukkaan moraalisen paniikin, ja poliittiset kommentaattorit ovat päässeet valistamaan, kuinka paljon parempiakin tapoja on vaikuttaa. Myös mielenosoittajien puolta pitäviä kirjoituksia on siellä täällä.

Kuten poliittisessa keskustelussa aina, kaikki ovat omasta näkökulmastaan katsottuna oikeassa.

Poliittisessa väkivallassa ei ole mitään hyvää, eikä pankin ikkunan hajottaminen johda muuhun kuin siihen että pankin asiakkaat joutuvat sen palvelumaksuissaan korvaamaan. Huomion kiinnittäminen Suomen jatkuvaan luisumiseen kohti luokkayhteiskuntaa jäi ellei rähinöinnin itsensä niin vähintäänkin rähinöinnin taivastelun varjoon, ja luulen, että suuri osa suomalaisista kokee suurempaa sympatiaa Tampere-talon ”eliittiä” kuin mailasankareita kohtaan. Ja todennäköisesti suurin osa kiakkovieraista ei ole edes äänestänyt viimeisimmissä eduskunta- ja kunnallisvaaleissa, joissa yhteiskuntakehitykseen (ainakin periaatteessa) voisi vaikuttaa.

Toisaalta mielenosoituksen voi myös väittää onnistuneen mallikkaasti. Asia riippuu tietysti tapahtuman organisoineiden omista tavoitteista, mutta luulenpa, että kun anarkistit järjestävät vastakkainasettelun näkyväksi tekemiseen ja jonkinlaiseen yhteenottoon tähtäävän tapahtuman (sitähän se kai oli), ”merkitys” on yhtä lailla itse aktiossa kuin sen julkilausutussa motivaatiossa (eli huomion kiinnittämisessä luokkayhteiskuntakehitykseen). Reaalipoliittisilla mahdollisuuksilla vaikuttaa itse asiaan lyhyellä tähtäimellä ei ole niin väliä, koska anarkisti ei usko reaalipolitiikkaan.

Kyynisemmin voi ajatella, että onhan tässä mediahuomiotakin saatu. Itse asiassa sitä on — kuten Klementiini huomauttaa — tullut aivan helvetisti. Mielenosoittajien motivaatiota ja sanomaa on ruodittu mediassa siinä missä heidän aiheuttamiaan tuhojakin. Se on ollut valtakunnan ykköspuheenaihe jo kolme vuorokautta, ja on sitä todennäköisesti vähintään tämän viikon, ellei valtakunnassa tapahdu mitään erityistä.

On aika kylmäävä havainto, että kun samalla teemalla järjestettiin viimeisin (edeltäjistään poiketen yleismukava ja rauhanomainen) itsenäisyyspäivän Kuokkavierasmielenosoitus vuonna 2006, mediaa ei kiinnostanut pätkääkään. Nyt huomiota riittää, kun tuli kaadettua vähän aitaa, ammuttua poliiseja ilotulitteella ja hajotettua pankin ikkuna. Iso osa siitä on tietty ”huonoa” julkisuutta, mutta ulkoparlamentaariselle poliittiselle liikkeelle se ei ole mikään ongelma.

Toisaalta on positiivista, että suomalaisten kahtiajaosta ja köyhien pahoinvoinnista keskustellaan ja kansallisen yhtenäisyyden julkisivuun tulee murtumia. Tulo- ja varallisuuserojen repeäminen on aivan kiistaton tosiasia, ja kansallisvaltioideologiaan liittyy muutenkin arveluttavia puolia (rasismi, kansojen välinen vastakkainasettelu, yhteiskuntaluokkien häivyttäminen). Toisaalta on huolestuttavaa, että huomion saaminen mielenosoitukselle vaatii väkivaltaa. Kehityskulut voivat olla ikäviä.

Todellisia kiakkovieraskahinan pitkän tähtäimen seurauksia (jos sellaisia on) voi arvioida vasta pitemmän ajan kuluttua. Ehkä mielenosoitukset muuttuvat kovaotteisemmiksi ja ehkä ennen pitkää jollekin mielenosoittajalle, poliisille tai sivulliselle käy huonosti. Ehkä poliisi ottaa opiksi kuorotytön jyräämisestä ja miettii hevosten käyttöä väkijoukkojen hallintaan uudestaan. Ehkä ääriaineksista huolestuneet kansanedustajat lisäävät viranomaisten mahdollisuuksia valvoa ja urkkia kansalaisia. Ehkä ihmiset havahtuvat yhteiskunnan kahtiajakautumiseen ja eriarvoistavaa politiikkaa aletaan purkaa. Aika näyttää.

Itselleni Kiakkovierasjuhlista on jäänyt käteen kolme asiaa:

1) Suurin osa kiakkovieraista ei lyönyt ketään eikä rikkonut mitään

Se on varmaan aika selvää, että jotkut kiakkovieraat hakivat aivan tarkoituksella fyysistä vastakkainasettelua vähintäänkin poliisin kanssa, ja känniset parkkimittarien tuhoajat ovat sitten vielä asia erikseen. Mutta valtaosa useammasta sadasta mielenosoittajasta ei syyllistynyt mihinkään rikokseen. He halusivat kertoa, että käynnissä oleva yhteiskunnallinen kehitys yksinkertaisesti vituttaa. Jokainen joka tietää, mitä Suomessa ja Euroopassa on nyt tapahtumassa, ymmärtää, että se on äärimmäisen terve reaktio.

2) Itsenäisyyspäivä on oikea aika performanssille

Manifestitasolla kiakkovieraat ovat oikeassa: presidentin juhlavastaanotolla keskenään istuva eliitti on varsin tarkka kuvaus vuoden 2013 Suomesta. Toiset juhlivat yhteisillä rahoilla samalla kun toisilta lakkautetaan koulut, terveyskeskukset ja sosiaaliasemat. Suomalaiset ovat jakaantumassa voittajiin ja häviäjiin, ja kun itsenäisyyspäivänä juhlistetaan yhtenäisen kansakunnan vaiheita, on paikallaan muistuttaa ettei itse asiassa koko kansakuntaa ole olemassa. Ihmiset ovat aivan samanlaisia rajojen toisellakin puolella, ja minulla on todennäköisesti enemmän yhteistä White Zombiesta ja Chuck Palahniukista innostuneen ruotsalaisen, yhdysvaltalaisen tai vaikka vietnamilaisen pitkätukan kanssa kuin satunnaisesti valitun suomalaisen.

3) Poliisin meininki on ollut aikamoista dadaa

Poliisi on kuvaillut mielenosoittajia ”rosvojoukoksi”, jota ohjailee ”organisoitunut rikollisryhmä”, sekä kiistänyt että mielenosoittajilla voisi olla juuri minkäänlaisia poliittisia motiiveja. Todellisuudessa mielenosoittajia on ollut laidasta laitaan aina punkkareista yliopistovasemmistolaisiin ja perussuomalaisiin, joten kaikkien niputtaminen yhdeksi Siionin anarkistiviisaiden hallitsemaksi kaaderiksi on aika paksua. On harmillista, että Suomen poliisi, joka pääasiassa hoitaa hommansa asiallisesti, on näin kujalla.

Lopuksi: Itse kuulun eduskuntapuolueeseen, en kannata valtion lakkauttamista ja suhtaudun nyrpeästi poliittiseen väkivaltaan, joten minulla ja (monilla? joillain?) kiakkovierailla on suuria mielipide-eroja. Tapahtuma kuitenkin kertoo jotain mielenkiintoista siitä, mitä suomalaisten (jos nationalistinen ilmaisu sallitaan) poliittisessa alitajunnassa tapahtuu. Toivottavasti vihaiset ihmiset tekevät jotain myös jatkossa.

Kategoriat
Jyväskylä Politiikka Raha

Miten käy lasten ja nuorten palvelujen?

Lyhyt opas talousarvion 2014 tulkintaan

Jyväskylän kaupunginvaltuusto valmistautuu siunaamaan vuoden 2014 talousarvion ensi maanantain kokouksessaan. Taloustilanne on heikko, ja päättäjät ovat kieltäytyneet nostamasta veroja, joten kaupunki valmistautuu leikkaamaan käytännössä kaikesta.

Monet valtuutetut kertovat mielellään, että he suojelevat viimeiseen asti lasten palveluita — kouluja, päiväkoteja, nuorisotyötä ja harrastusmahdollisuuksia. Se onkin viisasta. 1990-luvun laman tärkein opetus on se, että lapsista säästäminen kostautuu ennen pitkää.

Hyvät aikeet ovat kuitenkin jäämässä korulauseiksi. Iso osa kaupungin menoista liittyy koulutukseen ja päivähoitoon, ja kun leikkaustavoitteet jaetaan budjettivolyymin mukaan, mittavat säästöt uhkaavat nyt kohdistua juuri lapsiin. Kaikkiaan heiltä ollaan säästämässä lähes kolme miljoonaa euroa.

Valtuuston esityslistaa ja siihen kuuluvaa talousarvioesitystä ei ole vielä tätä kirjoittaessani julkaistu, mutta uskallan jo tässä vaiheessa ennustaa, että ympäripyöreän talousarviotekstin perusteella kaupunginvaltuutettujen on vaikea hahmottaa, mitä konkreettisia säästöjä numeroiden taakse kätkeytyy. Koetan avata asiaa lyhyesti, koska olen käsitellyt asiaa useaan otteeseen sivistyslautakunnassa

Kaupunginhallitus alibudjetoi

Edellä mainittu kolmen miljoonan euron summa muodostuu siitä, että sivistyslautakunta karsi omasta talousarvioesityksestään kaksi miljoonaa, ja tähän summaan kaupunginjohtaja Markku Andersson lisäsi vielä yhden miljoonan lisää. Lautakunnan esitys oli ankara, mutta onnistuimme lopulta säästämään meiltä vaaditun summan niin että kaikista tärkeimmät tarkasteltavana olevat kohteet voitiin pelastaa. Kaupunginjohtajan leikkauslistalle päätyivät valitettavasti myös ne.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä muutamia kaupunginjohtajan esittämistä leikkauksista peruttiin: esimerkiksi koulukuljetusrajaa ei koroteta, kehitysvammaisten lisäopetusta ei lakkauteta ja perhepäivähoitajien omien lasten hoidon palvelurahaa ei leikata. Tässä vaiheessa talousarvioon kuitenkin palautettiin vain parisataatuhatta euroa, eli aivan liian vähän. Summa ei riitä kaupunginhallituksen perumien säästöjen rahoittamiseen.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä perhepäivähoitajien omien lasten hoidon palvelurahaa päätettiin olla leikkaamatta (kustannus 180 000 €) ja luontokoulu päätettiin olla lakkauttamatta (40 000 €), mutta yhtään euroa niihin ei varattu. Valmistelussa on myöskin jäänyt huomioimatta, että lakkautettavaa kotihoidontuen kuntalisää ei voida Kelan käytänteistä johtuen katkaista heti vuoden alussa, vaan vasta helmikuussa, joten alkuperäiset talousluvut ovat olleet liian optimistisia.

Näistä kohteista muodostuu ylimääräinen yli 300 000 euron kustannus, joka on lankeamassa koulujen ja päiväkotien säästettäväksi. Koska kaikki mahdolliset säästökohteet on jo perattu läpi, se tarkoittaa joko leikkaamista suoraan opetuksesta tai kouluverkosta.

Opetuksen leikkaaminen on kaikista huonoin vaihtoehto, ja myös koulujen ja päiväkotien lakkauttamiseen liittyy ongelmia: koulumatkat kasvavat, lasten vapaa-aika vähenee, kouluilla olevat harrastusmahdollisuudet poistuvat ja niin edelleen. Lasten määrä kaupungissa myöskin lisääntyy jatkuvasti, joten palveluja tarvitaan enemmän, ei vähemmän.

Koululakkautukset eivät ole muutenkaan mikään rahasampo, ja 300 000 säästö tarkoittaisi useamman koulun tai päiväkodin lakkauttamista. Tänä vuonna lakkautetut koulut (isompi Hurttia ja pienempi Vespuoli) säästävät laskelmien mukaan ensi vuoden aikana yhteensä 450 000 euroa. Koska koulujen lakkauttaminen on mahdollista vasta 1.8. alkaen se tarkoittaa, että lakkautukset helpottavat ensi vuoden tilannetta vasta syksystä lähtien.

Toisin sanoen jos säästöt etsitään lakkautuksilla, niitä on tehtävä paljon — niin paljon että ne säästävät puolessa vuodessa 300 000 euroa. Ensi vuonna puhuttaisiin siis mahdollisesti puolet suuremmasta karsinnasta kuin tänä vuonna. Olen kuitenkin aika varma, että ensi vuodelle kaavailluista toimipisteiden lakkautuksista ei talousarviossa mainita mitään. Päätökset tuodaan jossain vaiheessa vuotta lautakunnan tehtäväksi sillä verukkeella, että budjetoidut rahat eivät tule muuten riittämään, ja jotain toimenpiteitä on yksinkertaisesti ”pakko tehdä”.

Muita huonoja säästöideoita

Näiden ylimääräisten ja alibudjetoinnista seuraavien kurjistusten lisäksi valtuustoon tuleva talousarvioesitys sisältää paljon muutakin ongelmallista.

Tässä joitain poimintoja:

(Lähteinä lautakunnassa saamani tiedot, kaupunginjohtajan talousarvioesityksen esittelykalvot ja kaupunginhallituksen talousarvioesityksestä annettu tiedote.)

Koulunkäynninohjaajien ja sijaisten vähentäminen (60 000 € + 50 000 €)

Koulunkäynninohjaajien vähentäminen tarkoittaa, että kouluissa on vähemmän aikuisia suhteessa oppilaiden määrään, eli mahdollisuudet antaa erityistä huomiota sitä tarvitseville oppilaille vähenisivät. Luokissa on levottomampaa, ja erityisesti heikot oppilaat pärjää heikommin. Sijaisbudjetin leikkaaminen on myös ongelmallista, koska tilanne on jo nykyisellään vaikea. Oppilailla pitäisi olla oikeus saada opetusta jokaisena koulupäivänä, mutta jos opettaja sairastuu, tämä ei toteudu.

”Koulujen vahtimestaripalvelujen uudelleenjärjestäminen” (200 000 €)

Kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen oli ilmestynyt mukaan mystinen ”vahtimestaripalvelujen uudelleenjärjestely”, mutta siinä ei avattu tarkemmin, mitä se käytännössä tarkoittaa. (Toivon mukaan syynä ei ole se, että asiasta päättävien valtuutettujen ei halutakaan tietävän asiasta kovin tarkasti.) Ideana on, että ostopalveluna hankituista vahtimestaripalveluista luovutaan, ja vaksien työt siirretään koulunkäynninohjaajille. Jotkut ovat hehkuttaneet tätä ikään kuin hyvääkin ideaa, mutta totuus on kuitenkin se, että jokainen vahtimestarihommiin käytetty hetki on pois tarpeellisesta koulunkäynninohjaajan työstä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa.

Karsinta kehitysvammisten opetuksesta (100 000 €)

Vammaisopetuksesta säästettäväksi ehdotettu summa on niin iso, että se tarkoittaa kohtalokkaan suurta heikennystä palveluihin. Jyväskylässä kehitysvammaisten opetus on hyvin tuloksellista työtä, ja yhteiskunnan kannalta ihan rahassa mitattavia tuloksia saadaan siinä halvalla aikaan, kun vammaiset oppivat esimerkiksi käyttämään bussia taksin sijasta ja saavat tukea toisen asteen opiskelupaikkoihin hakeutumisessa. Lautakunta esitti 50 000 euron säästöä, joka on aivan maksimi.

Koulujen ja päiväkotien määrärahojen leikkaus (90 000 € + 85 000 €)

Hankinnoista voidaan säästää jonkin verran ilman että siitä on suuresti haittaa, mutta summat ovat aika poskettomia. Onneksi kaupunginhallitus edes vähensi aiottuja leikkauksia alkuperäisistä kaupunginjohtajan luvuista.

Sekalaisia säästöjä kunnallisesta päivähoidosta (123 500 €)

Toiminnasta leikkauksia on hankala toteuttaa, saattaa tarkoittaa päiväkotien lakkautuksia.

Lopuksi

Arvoisa kaupunginvaltuuston jäsen! Jos äänestät kaupunginhallituksen talousarvioesityksen puolesta, kannatat edellä kuvailtua lasten ja nuorten palveluiden alibudjetointia sekä näitä muita leikkauksia. Tsemppiä kokoukseen!

Kategoriat
Jyväskylä Mielipidekirjoitus Politiikka

Jyväskylän rahapulasta kärsivät lapset ja nuoret

(Mielipidekirjoitus, julkaistu hieman lyhennettynä Keskisuomalaisessa joskus loka-marraskuun vaihteessa 2014)

Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Anderssonin tuore talousarvioesitys liikkuu lasten ja nuorten näkökulmasta hyvin ikävällä aaltopituudella. Koulutusmenoista säästetään, ja tuloksena on se, että kaupungin kehnosta taloudenpidosta joutuvat kärsimään oppilaat — usein juuri kaikista heikoimmassa asemassa olevat oppilaat.

Talousarvioesitys leikkaa koululaisten hyvinvointia monella tavalla. Lehtien palstoilla käsitellyt suunnitelmat joidenkin koulujen mahdollisista lakkautuksista eivät suinkaan ole ainoita tai välttämättä edes pahimpia ehdotetuista säästötoimenpiteistä.

Esimerkiksi ykkös- ja kakkoluokkalaisten koulumatkaraja oltaisiin nostamassa viiteen kilometriin. Se on 7- ja 8-vuotiaille täysin kohtuuton matka, eikä voi olla vaikuttamatta oppilaiden jaksamiseen koulussa. Sopii kysyä, olisivatko kaupungin päättäjät itse valmiita kulkemaan kävellen työmatkoja kymmenen kilometriä päivässä säällä kuin säällä.

Toinen suuri ongelma on sijaisista ja koulunkäynninohjaajista säästäminen. On päivänselvää, että mitä vähemmän kouluissa on aikuisia, sitä vähemmän heillä on yksittäiselle oppilaalle aikaa ja sitä vähemmän oppilaiden ongelmiin on mahdollista puuttua. Koululaiset eivät saa jäädä ilman kunnollista opetusta silloinkaan, kun heidän opettajansa sattuu olemaan sairaana.

Kovia leikkauksia on suunnitteilla myös erityistä tukea tarvitsevien koulutukseen. Talousarvioesityksessä esitetään kehitysvammaisten lisäopetuksen ja elämäntaitojen yksikön lakkauttamista. Typerintä säästösuunnitelmissa on se, että ne eivät välttämättä juurikaan säästä. Elämäntaitojen yksikössä muun muassa opastetaan kehitysvammaisia käyttämään julkista liikennettä taksien sijasta, eli säästetään aivan suoraan kaupungin kustannuksia.

Kehitysvammaisille räätälöityjen palvelujen järjestäminen on äärettömän tärkeää, koska ne varmistavat, että vammainen nuori pääsee kouluttautumaan ja voi aloittaa mahdollisimman itsenäisen ja aktiivisen elämän. Mitä vähemmän vammaisia jää pelkkien yhteiskunnan minimitukien varaan, sen parempi kaikille — sekä vammaiselle itselleen että myös Jyväskylälle.

Mitään selvitystä kehitysvammaisten opetukseen kohdistuvien säästöjen kokonaisvaikutuksista ei ole tehty. Lisäopetusta ja elämäntaitojen yksikköä varten on juuri tänä syksynä otettu käyttöön uudet tilat, joita ei nyt päästäisi hyödyntämään siihen, mihin ne on tarkoitettu. Kriisikunnalla ei pitäisi olla varaa tempoilevaan päätöksentekoon ja summittaisiin ratkaisuihin.

Talousarviota seuraavaksi käsittelevillä kaupunginhallituksen ja valtuuston päättäjillä on oltava rohkeutta tehdä oikeudenmukaisia ratkaisuja. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin pitäisi olla viimeisiä asioita, joista karsitaan.

OSKARI RANTALA
Sivistyslautakunnan jäsen (vas.)

Kategoriat
Jyväskylä Mielipidekirjoitus Politiikka Raha

Taloustoimikunnan säästöohjelma uhkaa peruspalveluja

Kirjoitin yhdessä muiden nuorten vasemmistolaisten Jyväskylän lautakuntaihmisten sekä yhden kaupunginvaltuutetun kanssa kaupungin talousahdingosta ja veroprosentin lukkoon lyömisen typeryydestä oheisen kirjoituksen. Julkaistu Keskisuomalaisessa.

Jyväskylän kaupunginhallituksen nimittämä taloustoimikunta julkisti väliraporttinsa 27.5. Raportissaan toimikunta esittää kaupungin toimintakulujen kasvun pitämistä 1,9 prosentissa ja kunnallisveroprosentin säilyttämistä ennallaan. Käytännössä se tarkoittaa 11,5 miljoonan euron leikkauksia kaupungin palveluihin ensi vuoden aikana.

Erityisen ongelmallisia ovat 6,5 miljoonan leikkaukset perusturvasta ja 2,5 miljoonan euron leikkaukset sivistystoiminnasta. Kuten tavallista, kaupungin huonosta taloudenpidosta joutuvat kärsimään lapset, sairaat ja köyhät. Osa vastuusta kuuluu myös Suomen hallitukselle, joka on leikannut viime vuosina rajusti kuntien rahoitusta.

Taloustoimikunta esittää, että veroprosentista päätettäisiin kaupunginvaltuustossa poikkeuksellisesti jo 10. kesäkuuta. Normaalisti asiasta keskustellaan talousarvion laadinnan yhteydessä, mutta nyt ehdotetaankin veroasteen päättämistä ennalta – ennen kuin on minkäänlaista tietoa siitä, mitä 11,5 miljoonan euron leikkaukset palveluihin konkreettisesti merkitsevät. Perusteluna tälle esitetään suorasanaisesti keskustelun vähentäminen syksyllä.

Valtuuston vaihtoehdot ovat vähissä, kun taloustoimikunnan raportin suositukset tulisi hyväksyä yksimielisesti ja kokonaisuutena. Vastuu sysätään lautakunnille, joissa ainoaksi vaikutusmahdollisuudeksi jää päättää, mistä leikataan ennalta päätetty summa.

Kaupungin talous on saatava tasapainoon, mutta ainoa keino ei voi olla peruspalvelujen leikkaaminen hinnalla millä hyvänsä ja ilman tietoa vaikutuksista kaupunkilaisten arkeen. Jos säästölistalle on joutumassa liian tärkeitä palveluita, myös hallitusta veronkorotuksesta on voitava keskustella.

Mikäli karsittaviksi joutuvat ennaltaehkäisevät palvelut, kaupungille koituu pitkällä aikavälillä pienistä säästöistä suuret kustannukset. Nuorisotilojen lakkauttaminen, koulujen opetusryhmien suurentaminen tai perusterveydenhuollon rapauttaminen entisestään olisi lyhytnäköistä politiikkaa ja toistaisi 90-luvun virheitä.

Hyvää taloustoimikunnan väliraportissa ovat suunnitelmat keventää kaupungin organisaatiota ja delegoida päätösvaltaa alaspäin.

Johtajia Jyväskylässä on liikaa, ja kaikki liikenevät resurssit tulee kohdistaa palvelujen tuottamiseen kaupunkilaisille.

Taloustoimikunnan työ on kuitenkin lähtenyt väärästä päästä liikkeelle, kun ensin haetaan lyhytnäköistä säästöä palveluleikkauksilla. Päättäjien käsiä ei tässä tilanteessa voida sitoa lyömällä veroprosenttia ennenaikaisesti lukkoon.

MARJUKKA HUTTUNEN, kaupunginvaltuutettu (vas.)
SUSANNA KAARTINEN, perusturvalautakunnan jäsen (vas.)
LAURA PIIPPO, kulttuuri- ja liikuntalautakunnan jäsen (vas.)
OSKARI RANTALA, sivistyslautakunnan jäsen (vas.)
TAIJA ROIHA, kaupunkirakennelautakunnan varajäsen (vas.)

Kategoriat
Jyväskylä Politiikka

112 ääntä ja lautakuntaan

Tämä on virallinen kuntavaalien tulos- ja jälkipyykkibloggaus. Vaaleista on pian neljä kuukautta ja tämä teksti olisi varmasti ollut aiheellista väsätä jo huomattavasti aiemmin, mutta loppuvuosi meni perinteisessä vaalikrapulassa sekä välittömästi vaalien jälkeen käynnistyneitä luottamushenkilövalintoja suunnitellessa ja jännittäessä sekä niistä toipuessa. Se on yhtä työlästä hommaa kuin varsinainen vaalityö, ja kun se show oli lopulta ohi niin ei tehnyt mieli ajatellakaan politiikkaa pitkään aikaan.

Mutta kelataanpa takaisin lokakuun 28. päivän iltaan. Äänet on laskettu ja vasemmisto saa Jyväskylässä kuusi paikkaa. Valtuutettujen määrä pysyy samana, mutta se tarkoittaa kuitenkin kannatuksen lisäystä, koska valtuuston koko pienenee kahdeksalla valtuutetulla. Jyväskylässä vasemmisto on perussuomalaisten lisäksi ainoa puolue, joka nostaa kannatustaan, vaikka äänestysprosentti on pohjamudissa (eli nuoret ja köyhät jättävät äänestämättä). Jyväskylän lisäksi puolue pärjää hyvin Helsingissä. Muualla tulee vähän takkiin.

Minä ja muut vasemmiston nuoret ehdokkaat saivat Jyväskylässä 1173 ääntä eli 22 prosenttia kaikista puolueen äänistä. Melkein neljäsosa on kova tulos, jos vertaa neljän vuoden takaiseen suunnilleen seitsemän prosentin osuuteen. Jyväskylässä mukana ei ole samanlaisia nuoria superstaroja kuin Oulussa ja Turussa, vaan äänet jakautuivat nuorille ehdokkaille kohtuullisen tasaisesti. Kahdeksan nuorta sai yli sata ääntä, ja heistä Marjukka Huttunen pääsi valtuustoon ja Laura Piippo varavaltuutetuksi.

Itse sain 112 ääntä, mikä oli mukavaa. Kiitos jokaiselle.

Kansansuosioni oli hieman laskenut edellisistä vaaleista, mutta toivon mukaan syynä oli kovempi kilpailu nuorten punavihreiden kansalaisten äänistä ennemmin kuin omat mokailut. Olin tässä välissä myös ollut vuoden sivarissa poissa paikkakunnalta, aloittanut työt ja vähentänyt opiskelijapiireissä pyörimistä, ja ehkäpä nekin vaikuttivat asiaan.

Seuraava urakka vaalien jälkeen oli luottamushenkilövalintoihin varautuminen. Lautakuntien ja muiden elinten jäsenten valintaan kuuluvat sekä puolueiden väliset että sisäiset kähminnät, ja koko prosessi näytti näin ensimmäistä kertaa kunnolla nähtynä aika omalaatuiselta touhulta. Ainakin Jyväskylän vasemmistossa näistä asioista päättäminen tapahtui kohtalaisen hapokkaissa merkeissä, ja kokouksen marxilainen aateperintö näytti tulevan enemmänkin Marx-veljesten suunnasta. (Mutta ehkäpä tästä nyt otetaan opiksi ja ensi kerralla homma hoituu tolkullisemmin.)

Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja saimme nuoren tyypin varsinaiseksi jäseneksi kolmeen tärkeään lautakuntaan: Susanna Kaartisen perusturvalautakuntaan, Laura Piipon kulttuuri- ja liikuntalautakuntaan sekä meikäläisen sivistyslautakuntaan. Kaiken kruunasi nuorimman kaupunginvaltuutetun eli Marjukka Huttusen valinta kaupunginhallituksen varajäseneksi (ja valtuustokauden jälkimmäisiksi kahdeksi vuodeksi varsinaiseksi jäseneksi).

Sen jälkeen kunnallispoliittisella rintamalla ei ole ehtinyt ihmeitä tapahtua, vaan ensimmäiset kunnon väänöt ovat vasta tulossa. Seuraavassa valtuuston kokouksessa päätetään esimerkiksi, onko hyvä juttu leikata omaishoidontuesta (vaikka se tulee myöhemmin kalliiksi), ja että kannattaako kaupungin hassata jumalattomasti rahaa siihen, että säilytetään lukio homeisessa lyseotalossa vain siksi että perinteet ovat hieno asia. Itse vastaisin molempiin ei, mutta saa nähdä miten käy. Kaikkien kaupunginvaltuutettujen — varsinkaan oikeistolaisempien ja konservatiivisempien yksilöiden — arvostelukyky ei ole erityisemmin herättänyt luottamusta sinä lyhyenä aikana minkä nyt olen ehtinyt heihin nyt tutustua.

Omassa lautakunnassani on ennen pitkää tulossa päätettäväksi muun muassa pienten koulujen tulevaisuudensuunnitelmat ja niiden säilyttämisen kriteerit.

Kategoriat
Politiikka

Vaalipäivää!

Olen ehdolla Jyväskylän kaupunginvaltuustoon. Puolue on Vasemmisto ja numero 356. Tänään on vaalipäivä ja voit äänestää minua vielä kuuden ja puolen tunnin ajan (eli kello kahdeksaan asti).

Lukaise vaaliteeseistä, mitä asioita kannatan ja mitä en.

Jos pohdit äänestämistäni, myös nämä mielipide- ja blogikirjoitukset saattavat kiinnostaa:

Ehdolla on ennenkuulumattoman paljon myös muita upeita nuoria punavihreitä vasemmistolaisia, joihin voi tutustua täällä.

Järjestämme yhteiset vaalibileet tänään baari Vakiopaineessa klo 18 alkaen. Tervetuloa jännittämään!