Kun jaoin propagandaa Jyväskylän keskustassa europarlamenttivaalien alla vuonna 2009, tein typerän virheen. Vaalimainosta ojentaessa aloistusfraasini oli: ”Kiinnostaako eurovaalit?”
En tavannut koskaan ketään, jota olisi kiinnostanut.
Suomalaisten mielestä Euroopan unioni on etäinen ja epäkiinnostava, eikä sen koeta vaikuttavan mihinkään merkittävään — paitsi silloin tällöin piinaavan jäsenmaita järjettömillä direktiiveillä. Viimeinenkin mielenkiinnon häivä hälvenee siinä vaiheessa, kun selviää, että kaikki jännittävät järjettömiä direktiivejä koskevat tarinat ovat ”EU-kriitikoiden” kalajuttuja. Hyvästä esimerkistä käynee Perussuomalaisten tuottama Kansalaisen direktiiviopas, joka on aika paksua sumutusta alusta loppuun.
Euroopan unioni on niin monimutkainen järjestelmä, että harvat politiikassa aktiivisesti mukana olevistakaan osaavat tyhjentävästi selittää, miten vaikkapa europarlamentti, komissio tai EKP toimivat ja miten niiden puitteissa asioihin pitäisi vaikuttaa. En ainakaan itse osaisi (vaikka olenkin lukenut useampia sekä suomalaisten että Euroopan tason puolueiden EU-vaaliohjelmia ja muuta aiheeseen liittyvää).
Oikeastaan me kaikki tiedämme, että EU:lla on jotain väliä, ja suuri osa tietää senkin, että kolme neljännestä Suomen uudesta lainsäädännöstä perustuu jollain tasolla EU-direktiiveihin. Unionin konkreettisia vaikutuksia ihmisten arkeen on kuitenkin hankala nähdä.
Maailmassa on kuitenkin ihmisiä, joiden elämään Euroopan unioni vaikuttaa todella ratkaisevasti. Jotkut EU jopa tappaa.
Kaksi esimerkkiä:
1) Afrikasta tulevia laittomia siirtolaisia hukkuu Välimereen jatkuvasti, kun he yrittävät epätoivoisesti päästä Eurooppaan. Jos EU:lla olisi laillisia kanavia, joiden kautta olisi mahdollista tulla hakemaan turvapaikkaa, Välimeri ei olisi maailman suurin joukkohauta.
2) EU on mukana troikassa, joka on sopinut muun muassa konkurssin partaalla roikkuvan Kreikan ”avustamisesta” vastineeksi massiivisista hyvinvointipalvelujen leikkauksista ja tavallisten ihmisten elintason tuhoamisesta. Kreikkalaisten itsemurhat ovat yli kaksinkertaistuneet vuodesta 2008 lähtien, samoin HIV-tartunnat. Sosiaalinen kriisi on johtanut väkivaltaisen äärioikeiston kannatuksen nousuun, ja Kreikassa tehdään jatkuvasti iskuja vähemmistöjä ja maahanmuuttajia sekä heidän oikeuksiensa puolustajia vastaan. Jopa troikassa mukana oleva IMF on myöntänyt, että kriisinhoito on mennyt pahasti metsään, mutta muutosta ei ole näköpiirissä.
Äänestä. Näissä vaaleissa on mahdollista antaa ääni EU:lle, joka ei tapa ihmisiä. Jos taas olet sitä mieltä, että nykyisessä maahanmuutto- ja talouskuripolitiikassa ei ole parannettavaa, niin sellaisiakin ehdokkaita toki löytyy (ja mielipidemittausten perusteella näyttää itse asiassa siltä, että he ovat valitettavasti voittamassa).
Itse äänestin Vasemmistoliiton Li Anderssonia, ja suosittelen häntä lämpimästi muillekin. Lin ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi lukaisemalla hänen mainion vaalilehtensä.
Hyvää vaalipäivää kaikille!
Oskari Rantala 