Olen seurannut hybristä tihkuen kahta kehityskulkua, joista paasasin — välillä ehkä turhankin kiihkeästi — viime vuonna. Näyttää vahvasti siltä, että saatoin olla oikeilla jäljillä ainakin näistä:
1. Tapio Puolimatka käytti lähdeviitteitä epärehellisesti
Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatkan ristiretki tasa-arvoista avioliittolakia vastaan ei tuottanut tulosta, kun eduskunta hyväksyi Tahdon 2013 -kampanjan kansalaisaloitteen hänen asiantuntijalausunnostaan ja muista kirjoituksistaan huolimatta. Perussuomalaisten Mika Niikko ja muut lakia raivokkaimmin vastustavat kansanedustajat saivat Puolimatkan teksteistä vettä myllyynsä ja toistelivat niitä puhujanpöntöstä eduskunnassa.
Puolimatka käytti lähdeviitteitä, puhui tutkimuksista ja vaikutti akateemiselta, joten hän oli seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kannattajille tärkeä hahmo. Professorin tekstejä referoimalla saattoi edes yrittää vaikuttaa jotenkin sivistyneeltä päätöksentekijältä, jolla oli muitakin perusteita näkemyksilleen kuin jurakauden ennakkoluulot.
Puolimatka ei kuitenkaan ollut aivan rehellinen viittauksissaan, kuten marraskuussa väitin. Puolimatka perusteli tuolloin Keskisuomalaisessa Frank Furstenbergin tutkimuksilla teesejään kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman turmiollisesta vaikutuksista. En tunne kasvastustiedettä juuri lainkaan, mutta jo aika kevyt perehtyminen riitti sen selvittämiseen, että oikeasti professori Frank Furstenberg on aivan eri mieltä Puolimatkan kanssa.
Puolimatka siis suoraan sanoen valehteli kirjoituksessaan, ja tämä näyttää olleen hänen strategiansa laajemminkin. Tyyppi nimeltä Joonas Mattsson on tehnyt Puolimatkan toiminnasta valituksen Jyväskylän yliopiston rehtorille, ja tällä hetkellä asiasta on käynnissä selvitys. Vastaansanomattomimmin Puolimatkan epärehellisyyden voi todeta Mattssonin vastineesta Puolimatkan omaan vastineeseen. Kehotan vahvasti kaikkia asiasta kiinnostuneita tutustumaan siihen.
Selittelyn varaa pitäisi olla aika vähän, mutta saa nähdä, minkä ratkaisun Jyväskylän yliopisto tekee tässä asiassa.
2. Israel on aikamoinen roistovaltio
Gazan konfliktin aikaan viime vuoden heinä-elokuussa tulin väitelleeksi sekä internetissä että todellisessa elämässä monien sellaisten ihmisten kanssa, joiden näkökulma meneillään olevaan kriisiin oli tiivistetysti ”Israel on oikeassa”.
Jostain syystä suuri osa näistä tyypeistä oli konservatiivisia kristittyjä ja kristillisdemokraatteja, mutta ainakaan itselleni ei koskaan täysin selvinnyt, miksi juuri he haluavat faktoista riippumatta puolustella Israelia. Kuulemma Raamatussa lukee asiasta jotain, mutta en ole itse onnistunut löytämään kohtaa, jossa sanottaisiin, että ambulanssien ja siviilien ammuskelu, voimalaitoksen tuhoaminen tai humanitaarisen kriisin aiheuttaminen olisi kannatettavaa.
Israel on yrittänyt hankaloittaa Gazan sotatoimien tutkimista, mutta nyt puoli vuotta myöhemmin faktat alkavat tulla julki. Olen silmäillyt ensimmäistä laajempaa silminnäkijähavaintoihin ja todistusaineistoon perustuvaa selvitystä Israelin toimista sodassa, ja valitettavasti joudun pitämään kiinni aiemmasta väitteestäni, jonka mukaan Israel käyttäytyy kuin rasistinen roistovaltio.
Näyttää olevan selkeitä todisteita tapauksista, joissa Israelin armeija esti siviilejä pääsemästä turvaan, käytti heitä ihmiskilpinä ja teki muita härskejä ihmisoikeusrikkomuksia. Kristillisdemokraattisten tuttavieni todistelut siitä, että ”Israel pyrkii kaikin keinoin vähentämään hyökkäystensä kuolonuhreja”, ovat siis osoittautumassa yhtä tuulesta temmatuiksi kuin Puolimatkan todistelut.
Oskari Rantala 