(Mielipidekirjoitus, julkaistu hieman lyhennettynä Keskisuomalaisessa joskus loka-marraskuun vaihteessa 2014)
Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Anderssonin tuore talousarvioesitys liikkuu lasten ja nuorten näkökulmasta hyvin ikävällä aaltopituudella. Koulutusmenoista säästetään, ja tuloksena on se, että kaupungin kehnosta taloudenpidosta joutuvat kärsimään oppilaat — usein juuri kaikista heikoimmassa asemassa olevat oppilaat.
Talousarvioesitys leikkaa koululaisten hyvinvointia monella tavalla. Lehtien palstoilla käsitellyt suunnitelmat joidenkin koulujen mahdollisista lakkautuksista eivät suinkaan ole ainoita tai välttämättä edes pahimpia ehdotetuista säästötoimenpiteistä.
Esimerkiksi ykkös- ja kakkoluokkalaisten koulumatkaraja oltaisiin nostamassa viiteen kilometriin. Se on 7- ja 8-vuotiaille täysin kohtuuton matka, eikä voi olla vaikuttamatta oppilaiden jaksamiseen koulussa. Sopii kysyä, olisivatko kaupungin päättäjät itse valmiita kulkemaan kävellen työmatkoja kymmenen kilometriä päivässä säällä kuin säällä.
Toinen suuri ongelma on sijaisista ja koulunkäynninohjaajista säästäminen. On päivänselvää, että mitä vähemmän kouluissa on aikuisia, sitä vähemmän heillä on yksittäiselle oppilaalle aikaa ja sitä vähemmän oppilaiden ongelmiin on mahdollista puuttua. Koululaiset eivät saa jäädä ilman kunnollista opetusta silloinkaan, kun heidän opettajansa sattuu olemaan sairaana.
Kovia leikkauksia on suunnitteilla myös erityistä tukea tarvitsevien koulutukseen. Talousarvioesityksessä esitetään kehitysvammaisten lisäopetuksen ja elämäntaitojen yksikön lakkauttamista. Typerintä säästösuunnitelmissa on se, että ne eivät välttämättä juurikaan säästä. Elämäntaitojen yksikössä muun muassa opastetaan kehitysvammaisia käyttämään julkista liikennettä taksien sijasta, eli säästetään aivan suoraan kaupungin kustannuksia.
Kehitysvammaisille räätälöityjen palvelujen järjestäminen on äärettömän tärkeää, koska ne varmistavat, että vammainen nuori pääsee kouluttautumaan ja voi aloittaa mahdollisimman itsenäisen ja aktiivisen elämän. Mitä vähemmän vammaisia jää pelkkien yhteiskunnan minimitukien varaan, sen parempi kaikille — sekä vammaiselle itselleen että myös Jyväskylälle.
Mitään selvitystä kehitysvammaisten opetukseen kohdistuvien säästöjen kokonaisvaikutuksista ei ole tehty. Lisäopetusta ja elämäntaitojen yksikköä varten on juuri tänä syksynä otettu käyttöön uudet tilat, joita ei nyt päästäisi hyödyntämään siihen, mihin ne on tarkoitettu. Kriisikunnalla ei pitäisi olla varaa tempoilevaan päätöksentekoon ja summittaisiin ratkaisuihin.
Talousarviota seuraavaksi käsittelevillä kaupunginhallituksen ja valtuuston päättäjillä on oltava rohkeutta tehdä oikeudenmukaisia ratkaisuja. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin pitäisi olla viimeisiä asioita, joista karsitaan.
OSKARI RANTALA
Sivistyslautakunnan jäsen (vas.)
Oskari Rantala 