Kategoriat
Elämä Jyväskylä Politiikka

Vauvojen karkottamisesta, laillisuuspuheesta ja Martin Luther Kingistä — saako poliisille sanoa ei?

Jyväskylässä Salmirannan vastaanottokeskuksessa tapahtui viikko sitten maanantaina välikohtaus, jossa vauvaperheen pakkopalautusta Afganistaniin toimeenpaneva poliisi hajotti palautusta vastustavan ja estävän turvapaikanhakijoiden mielenosoituksen voimakeinoilla, joukkojenhallintareleillä ja kaasusumutteella. Siitä käynnistynyt mediahässäkkä on ollut tuskallista seurattavaa, sillä poliitikot ja päätoimittajat eivät näytä kykenevän muuhun kuin ”poliisia ei saa häiritä” -epäargumentin toisteluun, jonka perusteluksi ei yleensä löydy mitään muuta kuin kehnojen kasvattajien iätön klassikko ”koska niin nyt ei vaan saa tehdä”.

Eipä sillä — itsekin olen kyllä aina totellut poliisia kymmenissä mielenosoituksissa, joihin olen osallistunut (ja kaikki tuntemani poliisit ovat mukavia ihmisiä), mutta jokainen, joka tietää historiasta jotakin, ymmärtää että maailma ei ole aivan näin yksinkertainen ja mustavalkoinen paikka. Ja mitä paremmin on kärryillä turvapaikanhakijoiden tilanteesta ja oikeusturvasta Suomessa, sitä vähemmän mustavalkoiselta tilanne näyttää ja sitä vaikeampi viranomaisiin on näissä asioissa sataprosenttisesti luottaa (mutta palataan siihen myöhemmin).

Laillisuuspuhetta ja viranomaistenhäirintäkeskustelua seuratessa mieleeni tulee aina Martin Luther Kingin avoin A Letter From A Birmingham Jail -kirje, jonka mustien kansalaisoikeusliikkeen johtaja kirjoitti — kuten sen otsikosta voi päätellä — putkassa Alabaman Birmingham vuonna 1963. King oli viikon vangittuna kaupungissa, jossa oli vallalla 60-luvun alun Yhdysvaltojenkin mittapuulla räikeä rotuerottelu.

Kaupungin järjestyssäännöt kielsivät mustaihoisilta pääsyn samoihin tiloihin valkoihoisten kanssa muun muassa ravintoloissa, puistoissa ja teattereissa. Mustaihoiset eivät saaneet kaupungissa töitä, heitä ei hyväksytty asiakkaiksi valkoisten omistamiin yrityksiin tai päästetty valkoisten kirkkoihin, ja omia oikeuksiaan puolustavat mustat joutuivat usein raa’an väkivallan uhreiksi, mikä ei ollut etelävaltioissa tuohon aikaan mitenkään epätavallista.  Kansalaisoikeusaktivistien koteihin, valkoisten asuinalueille muuttavien mustien taloihin ja mustien seurakuntien kirkkoihin tehtiin pommi-iskuja, ja kuolonuhrien joukossa oli useita lapsiakin. Birminghamissa pommituksia tapahtui niin paljon, että kaupunkia kutsuttiin Bombinghamiksi. Lynkkauksiakin tapahtui edelleen, ja niihin syyllistyneet valkoiset vapautettiin usein oikeudessa. Kaikilla oli periaatteessa äänioikeus, mutta väkivallan uhkan ja jatkuvan häirinnän takia vain kymmenesosa kaupungin mustista oli uskaltanut rekisteröityä äänestäjiksi, eli valkoiset olivat tukevasti vallan kahvassa.

bombingham
Mustan perheen talo Alabaman Birminghamissa räjäytettiin vuonna 1950 kostoksi siitä, että asukkaat olivat haastaneet oikeudessa kaupungin kaavoituskäytännöt (lähde). Vuosina 1945-62 mustia vastaan tehtiin 50 pommi-iskua, joiden tekijöitä ei saatu kiinni.

Martin Luther King tuli mukaan organisoimaan mielenosoituksia ja väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta kaupungin rasistista meininkiä vastaan, ja hänkin joutui pidätetyksi. Putkassa kirjoitettu kirje oli Kingin vastaus muutamien valkoihoisten maltillisten pastorien hänen toimintatapojaan arvostelleisiin puheenvuoroihin. Kirkonmiehet kannattivat periaatteessa kansalaisoikeusliikkeen tavoitteita, mutta heidän mielestään mielenosoitukset, joilla oli tarkoitus häiritä viranomaisia, lisätä jännitteitä ja saada mediahuomiota, olivat väärä keino taistelussa yhdenvertaisista kansalaisoikeuksista — parempi olisi toimia tiukasti lakien mukaan ja pyrkiä kumoamaan rasistiset käytänteet oikeudessa ja uusia lakeja säätämällä.

Lukiessani suomalaisten poliitikkojen jeesustelevia puheenvuoroja siitä, miten Salmirannan mielenosoittajat toimivat väärin kieltäytyessään noudattamasta poliisin käskyjä, en voinut olla palaamatta Kingin kirjeen sisältöön.

Siihen tutustuminen tekisi hyvää esimerkiksi SDP:n, Keskustan, Kokoomuksen ja RKP:n — ja miksei Perussuomalaisten ja Sinisen eduskuntaryhmänkin — parlamentaarikoille, jotka ilmoittivat YLElle, ettei kansalaistottelemattomuus turvapaikanhakijoiden auttamiseksi ole hyväksyttävää. Ainoastaan Vasemmistoliitto ja Vihreät pitivät väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta jossain tapauksissa perusteltuna (vaikka Touko Aaltokin taisi ensimmäisessä lausunnossaan sanoa, ettei viranomaisten toiminnan estäminen ole koskaan hyväksyttävää — onneksi hän tarkensi kantaansa myöhemmin). Muiden puolueiden mielestä turvapaikanhakijoiden pitäisi ilmeisesti antaa mukisematta poliisin palauttaa heidän läheisensä mahdolliseen hengenvaaraan siinäkin tapauksessa, että turvapaikkahakemuksen käsittelyssä on räikeitä ongelmia.

Mitä terveisiä Martin Luther King sitten lähetti häntä kritisoineille pastoreille? Koko pitkähkö kirje on lukemisen arvoinen, mutta mielenkiintoisin on tämä kohta, jossa King kirjoittaa, että mustien oikeuksien toteutumisen tiellä ovat rasistisia murhia tekevää Ku Klux Klania enemmän kansalaisoikeusliikettä periaatteessa tukevat mutta suoraa toimintaa ja viranomaisten uhmaamista karsastavat maltilliset valkoihoiset.

I must make two honest confessions to you, my Christian and Jewish brothers. First, I must confess that over the past few years I have been gravely disappointed with the white moderate. I have almost reached the regrettable conclusion that the Negro’s great stumbling block in his stride toward freedom is not the White Citizen’s Counciler or the Ku Klux Klanner, but the white moderate, who is more devoted to ”order” than to justice; who prefers a negative peace which is the absence of tension to a positive peace which is the presence of justice; who constantly says: ”I agree with you in the goal you seek, but I cannot agree with your methods of direct action”; who paternalistically believes he can set the timetable for another man’s freedom; who lives by a mythical concept of time and who constantly advises the Negro to wait for a ”more convenient season.”

King huomauttaa arvostelijoidensa olevan hakoteillä, kun heitä kiinnostaa enemmän mielenosoitusten arvostelu kuin ne aiheuttanut epätasa-arvoisuus: ”You deplore the demonstrations taking place in Birmingham. But your statement, I am sorry to say, fails to express a similar concern for the conditions that brought about the demonstrations.”

Ja vähän myöhemmin: ”We know through painful experience that freedom is never voluntarily given by the oppressor; it must be demanded by the oppressed. Frankly, I have yet to engage in a direct action campaign that was ”well timed” in the view of those who have not suffered unduly from the disease of segregation.”

Tässä olisi Keskustan Markus Lohelle, SDP:n Joona Räsäselle ja muille YLEn kyselyyn vastanneille eduskuntaryhmien edustajille mietittävää. Valkoihoisen, hyväosaisen ja turvattua elämää elävän suomalaisen on vähän turhan helppo sanoa, mitä lohduttomassa tilanteessa olevat ja oman henkensä sekä läheistensä turvallisen puolesta pelkäävät ihmiset eivät saa tehdä — varsinkin kun eräissä tapauksissa on aika selvää, että turvapaikanhakijan oikeusturva on turvapaikkaprosessissa lähinnä vitsi.

Martin Luther Kingin kirje on hyvä muistutus siitä, että jopa silloin, kun vastapuoli tekee viranomaisten suojeluksessa poliittisia murhia ja pommi-iskuja (joita Odin-, Maidan-, Vastarintaliike- ynnä muut klaanilaislarppaajapellet eivät Suomessa nyt kuitenkaan vielä onneksi tee), joku ilmestyy aina mussuttamaan siitä, kuinka olisi noudatettava lakia ja poliisin antamia määräyksiä.

Jos väkivallaton kansalaistottelemattomuus ja passiivinen vastarinta (=mielenosoittaminen siten, että ei tehdä kenellekään pahaa mutta ei suostuta lopettamaan vaikka poliisi käskee) on kaikissa tapauksissa väärin, se tarkoittaa, että King ei olisi saanut järjestää mustien oikeuksia vaativia marsseja Birminghamissa. Mielenosoitukset oli kaupungin keskustassa oikeuden päätöksellä kielletty, joten jokainen mielenosoittaja rikkoi lakia ja päätyi pidätetyksi.

Kahdeksaa vuotta aiemmin Alabaman Montgomeryssä toinen kansalaisoikeusliikkeen ikoni Rosa Parks ei olisi Lohen, Räsäsen ja kumppanien logiikalla saanut kieltäytyä antamasta istumapaikkaansa bussissa valkoihoiselle matkustajalle, kun bussikuski ja poliisi kehottivat häntä tekemään niin.

Me suomalaisetkin saavutimme kansalaisoikeuksia ja Suomi sai lopulta itsenäisyytensäkin, kun esi-isämme kieltäytyivät vuoden 1902 kutsuntalakoissa suorittamasta asepalvelusta Venäjän armeijassa ja suurlakkoilivat vuonna 1905, kuten Panu Raatikainen muistuttaa. Täysin laitonta puuhaahan nekin olivat, ja epäilemättä 1900- ja 1950-lukujen mikkokärnät olivat niitäkin vastaan, koska esivaltaahan on aina syytä totella ja vaikuttaa asioihin vain ja ainoastaan laillisia keinoja käyttäen. Tai näin ainakin 2010-luvun Mikko Kärnä saarnaa:

– Virkavallan vastustaminen ei ole tulkinnanvaraista, vaan se on virkavallan vastustamista, joka on lainsäädäntömme nojalla kiellettyä.

Joskus poliisille on kuitenkin voinut sanoa ei, ja seuraukset ovat olleet ihan hyviä ainakin Yhdysvaltojen mustien ja meidän suomalaisten näkökulmasta: Birminghamin tapahtumia seuraavana vuonna säädettiin suureksi osaksi sen saaman mediahuomion johdosta uusi Civil Rights Act, joka kielsi lopullisesti etnisen syrjinnän, ja Suomessa järjestettiin vuonna 1907 ensimmäiset eduskuntavaalit, joissa äänioikeus oli yleinen ja yhtäläinen.

Yhteiskunnassa haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, jotka kokevat, että heitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, tulevat aina protestoimaan oikeuksiensa puolesta, ja heitä paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat laillisuusmussuttajat tulevat aina valittamaan siitä, ettei se ole oikea tapa toimia. Näin kävi Salmirannassakin.

Kaikki lähti liikkeelle tapauksesta, jossa afganistanilainen perhe — mukaanlukien kahdeksan kuukauden ikäinen vauva — oli saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen ja heidän valituksensa oli hallinto-oikeudessa hylätty. Perheen kertomuksen mukaan heitä uhkaa Afganistanissa ”aviorikoksen” takia viranomaisten käsissä vankeus ja Talebanin käsissä kivitys. Itselläni ei tietenkään ole tietoa siitä, mikä on totuus asiassa, mutta muut afganistanilaiset ja perheen tilanteeseen perehtyneet suomalaiset vapaaehtoiset ovat vakuuttuneita siitä, että vaara on todellinen.

salmiranta
Matleena Käpin kuva mielenosoituspaikalta.

Turvapaikkaprosessin asiantuntijoiden mukaan turvapaikan tarvetta ei ole selvitetty kunnolla: Haastattelu on ollut poikkeuksellisen suppea, kaikkia perheen olosuhteisiin liittyviä tietoja ei ole selvitetty, päätös on tehty pika-aikataululla, ja hakemuksen hylkäämisen perusteena olleet ristiriitaisuudet pariskunnan osapuolten kertomuksissa liittyvät pieniin yksityiskohtiin. Valituksen hallinto-oikeuteen laatinut lakimies ei ole hallinnut tehtäväänsä hyvin, vaan on vedonnut humanitaariseen suojeluun, joka oli jo poistettu Suomen lainsäädännöstä. Turvapaikan saaminen on tällaisessa prosessissa käytännössä mahdotonta, ja — ainakin Right to Live -verkoston asiantuntijan mukaan — näyttää vahvasti siltä, ettei perheellä ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta kertoa kaikkia heidän tilanteeseensa liittyviä perusteluja, jotka voisivat puoltaa turvapaikan saamista.

Muut afganistanilaiset turvapaikanhakijat pitivät selvänä, että perhe olisi palautuksen jälkeen hengenvaarassa. Kun poliisi tuli hakemaan heitä palautuslennolle, Salmirannan asukkaat koettivat estää perheen viemisen vastaanottokeskuksesta. Tietenkin hekin tiesivät, ettei mielenilmaisu lopulta voi tilannetta ratkaista, mutta he onnistuivat samassa asiassa kuin Martin Luther King Birminghamissä: turvapaikanhakijoiden oikeusturva ja pakkopalautusten ongelmat on nyt nostettu julkiseen keskusteluun.

Ja onhan tämä aika posketonta: samaan aikaan kun Suomi kärsii hankalanmuotoisen ikäpyramidin aiheuttamasta kestävyys- ja lapsivajeesta ja naisia patistellaan jopa lisääntymistalkoisiin, verorahoja käytetään vauvojen karkottamiseen maailman vaarallisimpaan maahan. Tässä tapauksessa kohteena on vieläpä sellainen vauvaperhe, jonka turvapaikkahakemusta ei ole todennäköisesti kunnolla käsitelty ja jolla olisi erittäin kovat houkuttimet jäädä Suomeen ja kotiutua tänne.

Ne, joiden poliittinen muisti on yli viiden kuukauden mittainen, saattavat vielä muistaa, kuinka pääministeri Juha Sipilä ilmoitti kuntavaalien alla, ettei raskaana olevien tai alaikäisten karkottaminen ”mahdu hänen oikeustajuunsa”. En tiedä, miten pääministerin oikeustaju tällä hetkellä jaksaa, mutta Suomen voimassa olevien maahanmuuttolinjausten mukaan tätäkin kahdeksan kuukautta vanhaa pikkukaveria odottaa nyt pakkopalauttaminen Afganistaniin:

palautettavapikkukaveri
Kahdeksan kuukauden ikäistä Suomessa syntynyttä Taha Bayatia uhkaa palautus Afganistaniin vanhempiensa mukana (lähde). ”Lapsellamme ei ole tulevaisuutta Afganistanissa”, sanovat vanhemmat.

Samalla tavalla on ilmeisesti tapahtumassa viisilapsiselle irakilaisperheelle, jonka pakkopalautusta vastustavaan mielenosoitukseen osallistuin maaliskuussa. Perheen nuorin lapsi, joka oli syntynyt Suomessa, oli silloin vähän yli vuoden vanha. Vanhemmat lapset kävivät koulua ja osasivat puhua suomea — nyt varmaan vielä paremmin kuin vielä maaliskuussa. Nämäkin jo valmiiksi tänne kotoutuneet lapset halutaan nyt heittää Suomesta ulos.

palautettavapikkukaveri2
Mauri Pekkarinen seisahtaa viisilapsisen irakilaisperheen (nuorin lapsi näkyy kuvassa) pakkopalautusta vastustavassa mielenosoituksessa. Lukaise koko päivitys tästä.

Suomen turvapaikkapolitiikka on erittäin tiukkaa, ja se on kiinni hallituksen linjasta, vaikka meitä hallitsevat poliitikot mieluusti väittävät muuta ja vetoavat siihen, että lakeja tässä vain noudatetaan. Kuitenkin jos katsotaan tilastoja, perussuomalaisten maahanmuuttolinjan lyöminen läpi hallituksessa vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen on päivänselvä tosiasia: vuonna 2015 irakilaisista 85 prosenttia sai turvapaikan, mutta seuraavana vuonna 75 prosenttia päätöksistä oli kielteisiä — samaan aikaan EU-alueella turvapaikka myönnettiin irakilaisille 61 prosentissa tapauksista (lähde). On perinjuurin merkillinen yhteensattuma, että viime vuonna juuri Suomeen sattui eksymään valtavasti irakilaisia, jotka olivat maksaneet ihmissalakuljettajille suuria summia päästäkseen maasta pakoon, mutta eivät sitten oikeasti tarvinneetkaan turvapaikkaa. Muualla Euroopassa heistä ei näkynyt vilaustakaan.

Turvapaikkapolitiikan poliittisen ohjauksen lisäksi toinen ongelma ovat Maahanmuuttoviraston selkeät virheet ja puutteet turvapaikanhakijoiden oikeusturvassa, joita oikeusavun saannin rajoittaminen on vain pahentanut. Turvapaikkapäätöksiin on copy-pastettu toisista päätöksistä perusteluja, jotka eivät liity kyseisten hakijoiden tapauksiin mitenkään, lapsiperheen käännytystä on perusteltu ohjeella, joka nimenomaan kieltää lapsiperheiden käännyttämisen, ja kidutuksen vammat eivät ole estäneet käännytystä, vaikka näin pitäisi olla. Käännytyksiä tehdään maan yleisten olosuhteiden perusteella, vaikka Migrikin on tulkinnut, että hakijaan kohdistuu henkilökohtaista vainoa. Perustelut ovat usein absurdin groteskeja, esimerkiksi tällaisia:

Maahanmuuttovirasto hyväksyy näin ollen tosiseikkana sen, että joutuisit ISISin taholta vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi palatessasi Mosuliin. Sinulla ei ole kotialueellasi mahdollisuutta turvautua viranomaissuojeluun ISISiä vastaan.

[…]

Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana kertomaasi siitä, että voisit henkilökohtaisten syiden vuoksi tulla tapetuksi Mosulissa.

[…]

Tosiseikkana on kuitenkin hyväksytty, että ISISin hallinnassa tällä hetkellä olevaan Mosuliin palatessasi olisit vaarassa joutua ISISin erityisen mielenkiinnon ja tätä kautta myös vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi. Pelko on tältä osin objektiivisesti perusteltua.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikaksi myös sen, että järjestö on räjäyttänyt sekä työpaikkasi että talosi, mutta Maahanmuuttovirasto on katsonut, että niin on tapahtunut Mosulin yleisestä turvattomasta tilanteesta johtuen. Talon räjäytys on luonteeltaan omaisuuteen kohdistuva teko eikä Maahanmuuttovirasto pidä sitä vainona.

Lainsäädännön muutoksen jälkeen oikeusavustajat eivät enää ole läsnä turvapaikkapuhutteluissa, mikä on johtanut siihen, että turvapaikan saamisen kannalta tärkeät seikat eivät tule esille, ja päätökset ovat usein selkeästi vääriä. Niistä kaatuu hallinto-oikeudessa jo joka kolmas — ja kaatuisi varmasti vielä useampi, elleivät oikeusavustajat tekisi monesti erittäin huonoa työtä. Avustajien palkkiot on muutettu könttäkorvauksiksi, jotka houkuttelevat tekemään työn mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla. Jotkut oikeusavustajat ovat myös vaatineet edustamiltaan turvapaikanhakijoilta rahaa, mikä on vastoin lakia. Oikeasti: jos kuvittelet Suomen olevan oikeusvaltio, lue tämä Helsingin Sanomien juttu, niin et kuvittele enää.

Mielenosoituksessa viime lauantaina kuulin turvapaikanhakijan kertovan, että koska hän osaa vähän suomea, hän ymmärsi turvapaikkapuhuttelussa, ettei tulkki kääntänyt oikein hänen sanomisiaan. Miten moni muu turvapaikanhakija on ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta ei ole osannut kielitaitonsa takia puolustaa oikeuksiaan ja on saanut siksi hylkäävän päätöksen?

On turhauttavaa asua maassa, jossa ihmisiä kohdellaan näin, ja vielä turhauttavampaa on kuunnella asioista vähän tai ei juuri mitään tietävien ihmisten mussutusta siitä, että viranomaisten päätökset ovat varmuudella oikeita ja niitä täytyy noudattaa.

Totuus on, että Suomen turvapaikkajärjestelmä ei liian monissa tapauksissa toimi. Joskus päätökset ovat vääriä ja oikeus ei toteudu.

Se on masentavaa, mutta siinä ei ole mitään erikoista: heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevia ihmisiä kohdellaan aina huonosti, ja heidän laillistenkin oikeuksiensa toteutuminen on vähän niin ja näin — oli kyseessä 50-luvun Yhdysvallat tai 2010-luvun Jyväskylä. Niin maailma valitettavasti toimii.

Näyttää siltä, että sen ovat oivaltaneet Suomessa toistaiseksi vasemmistolainen ja punavihreä poliittinen liike sekä evankelis-luterilainen kirkko. Poliisi raportoi tässä YLEn uutisessa, että kirkon työntekijät ovat pyrkineet estämään poliisin toimintaa ja piilottamaan palautuspäätöksen saaneita ja paperittomia. Samoin on kertonut toimineensa muun muassa Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula:

Suomalainen viranomainen on keskimäärin luotettava ja reilu. On kuitenkin naiivia kuvitella, että järjestelmä olisi erehtymätön, että mahdottomia ja epäoikeudenmukaisia tilanteita ei koskaan voisi syntyä. Piilottaminen on ollut yksilötasolla toimiva varajärjestelmä silloin, kun virallinen systeemi pettää. Toistaiseksi en ole kuullut yhtään perustelua sille, miten sen kriminalisointi parantaisi suomalaista yhteiskuntaa.

Ja kirkosta puheenollen: pääkaupunkiseudun kirkollinen media Kirkko ja kaupunki on julkaissut sivuillaan eilen sarjakuvataiteilija Ville Rannan pilapiirroksen, joka kiteyttää Suomen turvapaikkatilanteen paremmin kuin tämä tuhottoman pitkä ja jaaritteleva kirjoitus:

villeranta-turvapaikanhakija

Mitä asialle sitten voi tehdä?

Kansalaisten mahdollisuudet muuttaa Suomen turvapaikkapolitiikkaa lyhyellä tähtäimellä ovat aika rajalliset, mutta jotain on tietysti aina tehtävissä.

  • Osallistu mielenosoituksiin ja levitä tietoa turvapaikanhakijoiden ongelmista.
  • Väitä vastaan, kun tuttavasi levittävät rasistista huuhaata sosiaalisessa mediassa.
  • Painosta poliitikkoja ja muita päättäjiä.
  • Liity Refugee Hospitality Club -ryhmiin (löytyy Facebookista) ja mene mukaan vapaaehtoistoimintaan. Mieti, mitä itse voisit tehdä.
  • Lahjoita rahaa esimerkiksi Helsingin Oikeus Elää -mielenosoitukselle, Pakolaisneuvonnalle tai Oikeus ilman rajoja ry:lle.
    Samaan hengenvetoon voi tietysti lisätä, että globaalia työtä tekevien järjestöjen kautta on mahdollista auttaa pakolaisia, joiden tilanne on usein vielä vaikeampi kuin Suomessa turvapaikanhakijoina olevilla. Kirkon Ulkomaanavun kautta voi esimerkiksi tukea Syyrian pakolaisia Syyriassa, Kreikassa, Syyriassa ja Jordanian pakolaisleireillä olevia pakolaisia.
  • Tsekkaa Ruskeat tytöt -sivuston 4 tapaa auttaa paperittomia ihmisiä
  • Vaihda Suomen hallitus. Mitä pikemmin, sen parempi.
Kategoriat
Jyväskylä Kuntavaalit 2017 Politiikka

Jyväskylän lukiogate — mitä hittoa?

Vaalikähinöiden ikävin puoli on se, että kaikki ehdokkaat ja puolueet eivät puhu aivan totta. Vaihtoehtoiset faktat ja populistiset yleistykset tietysti kuuluvat politiikkaan, mutta täytyy sanoa, että kun kävelee vaalikadun päästä päähän ja hieman höristää korviaan äänestäjille saarnaavien ehdokkaiden kohdalla, niin kuulee kyllä melkoisia kalajuttuja.

Mitään uutta siinä ei tietenkään ole, eikä nyt eletä ”faktojen jälkeistä aikaa” sen enempää kuin aiemminkaan — sitä ”faktojen aikaa” ei nimittäin ole koskaan ollut.

Voisi väittää niinkin, että nettiaikakaudella väärien tietojen levittäminen on vaikeampaa kuin ennen.

Menneinä aikoina puoluejohtajaukot saivat syöttää vaalikarjalle pajunköyttä minkä kerkesivät ilman että heidän sanomisiaan sen kummemmin pääsi kukaan kyseenalaistamaan. Nyt netin faktapoliisit voivat ampua vaalitenttien hämärät väitteet alas samaa tahtia kuin millä Timo Soini, Petteri Orpo ja kumppanit niitä tuuttaavat eetteriin.

Soini väitti, että YLEn vaalitentissä, ettei Vasemmistolla ole ajatustakaan siitä, miten maksuton varhaiskasvatus rahoitettaisiin, ja Orpo puolestaan Kokoomuksen puoluepäiväpuheessaan, etteivät koulutuslupauksensa antaneet ja pettäneet hallituspuolueet itse asiassa olisi leikanneet koulutuksesta.

Emävalheita tietysti molemmat.

Kuntatasolla faktantarkistus on valitettavasti vähäisempää kuin isommissa ympyröissä, joten paikallisemmissa asioissa poliitikko pääsee vähän helpommin höynäyttämään äänestäjää tai ainakin esittämään aika härskejä puolitotuuksia.

Yksi esimerkki ovat lukiokoulutuksen leikkaukset Jyväskylässä, joista vähän turhan monet yrittävät vierittää syyn koulutuskuntayhtymän harteille. Se on ymmärrettävästi mukavampaa kuin kertoa totuus: Kun kaupunki päätti siirtää lukiot koulutuskuntayhtymälle, se päätti samalla, ettei kaupunki rahoita niitä, vaan lukiokoulutus järjestetään valtion rahoituksella. Kaikki puolueet olivat mukana tekemässä tätä päätöstä, ja vaikka jotkut vastustivat itse siirtoa (äänestys päättyi 44 vastaan 28), kukaan ei ollut sitä mieltä, että kaupungin tulisi jatkossa rahoittaa lukiokoulutusta.

Tämän jälkeen Suomen hallitus on leikannut toisen asteen koulutuksen resursseja kovalla kädellä, ja koulutuskuntayhtymä on joutunut sen takia niistämään rahaa lukiolaisilta: luokkakoot ovat kasvaneet ja kurssimäärät vähentyneet hirvittävää tahtia. Lukiolaiset ovat järjestäneet mielenilmauksia ja ulosmarsseja, ja osittain niiden seurauksena Jyväskylän kaupunki alkaa nyt rahoittaa lukioita.

Hyvä niin.

Kuitenkin kun tutustuu kuntavaaliehdokkaiden mietteisiin asiasta, vastaan tulee usein hieman tämäntyyppisiä teesejä (suora lainaus erään ehdokkaan brosyyristä): ”Lukiot on otettava takaisin kaupungin hallintaan. Koulutuskuntayhtymä on lopettanut kursseja ja nostanut ryhmäkokoja.”

Kannatan kaupungin lukiorahoituksen kasvattamista, koska mikään muukaan ei tässä tilanteessa auta. Kaupunki kuitenkin kantaa tässä vastuun, jonka pitäisi kuulua valtiolle. Toisen asteen koulutuksen valtionosuudet ovat kerta kaikkiaan liian pienet, ja siitä seuraa, että eri puolilla maata lukiota käyvät oppilaat ovat keskenään todella eriarvoisessa asemassa ja riippuvaisia kunnan halusta ja mahdollisuuksista rahoittaa toisen asteen koulutusta.

Ulosmarsseja ja mielenosoituksia sopisi järjestää myös hallituksen politiikkaa vastaan: se ei ole palauttanut lukioiden resursseja riittävälle tasolle, vaan on pitänyt ne alimitoitettuina ja tehnyt lisäksi jättileikkaukset myös ammatilliseen koulutukseen sekä muille koulutusasteille varhaiskasvatuksesta aina yliopistoon saakka — huolimatta siitä, että ennen vaaleja kaikki hallituspuolueet eli Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset lupasivat, ettei koulutuksesta höylätä enää euroakaan.

Koulutuskuntayhtymä on kyllä hoitanut kyseenalaisesti esimerkiksi opettajien yt-neuvotteluja, joten sitä voi kritisoida ihan aiheesta, mutta lukioiden ahdingon kanssa sillä ei ole kauheasti tekemistä.

Älä usko ihan kaikkea, mitä vaalikadulla kuulet.

blogikuvatekstiin-web
Olen ehdokkaana Jyväskylässä kuntavaaleissa 2017. Lue lisää kampanjasivultani!
Kategoriat
Jyväskylä Kuntavaalit 2017 Mielipidekirjoitus Politiikka Raha

Lapset kärsivät Jyväskylän leikkauslinjasta

Olen seurannut Jyväskylän sivistyslautakunnassa nyt neljän vuoden ajan, miten kaupungintalouden ”tasapainottaminen” on vaikuttanut lasten ja nuorten palveluihin. Jälki on ollut aika karua, ja leikkauspölkylle on yritetty nostaa käytännössä kaikki mahdollinen perhepuistoista koulunkäynninohjaajiin ja kehitysvammaopetuksesta päivähoitoon.

Osa leikkauksista on onnistuttu lautakunnassa yhteistyöllä torjumaan, mutta kaupungin hyvinvointikertomuksesta jokainen voi lukea, mihin suuntaan tilanne on kehittymässä.

Yksi iso ongelma on se, että kaupunginvaltuusto on täynnä vanhoja ukkoja, jotka tuijottavat vain budjetin loppusummaa eivätkä ymmärrä, että lasten ja nuorten palveluihin satsaaminen on sekä sosiaalisesti että taloudellisesti järkevää. Esimerkiksi pienten lasten vanhempia ei valtuustossa juuri ole, vaan päivähoitoleikkauksien puolesta äänestävät siellä ihmiset, joilla ei ole asiaan mitään kosketusta. Asian täytyy muuttua, ettei lyhytnäköinen leikkauspolitiikka jatku myös ensi kaudella.

Alla tänään (6.4.2017) Keskisuomalaisessa julkaistu mielipidekirjoitukseni.

Lapset kärsivät Jyväskylän leikkauslinjasta

Valmisteilla oleva Jyväskylän kaupungin hyvinvointikertomus on karua luettavaa, mutta tulosten ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Kaupunki on hoitanut talouttaan jo pitkään leikkaamalla ja kuntalaisten palveluja karsimalla. Erityisen huolestuttavia ovat lapsiin liittyvät tiedot.

Köyhyysrajalla elävien lapsiperheiden määrä on kolminkertaistunut 1990-luvun jälkeen, ja tänään jyväskyläläislapsista useampi kuin joka kymmenes kasvaa hyvin pienituloisessa perheessä.

Myös toimeentulotukea saavien perheiden osuus on kasvussa, ja vähävaraisuus, matala koulutus, työttömyys, yksinäisyys ja runsas päihteidenkäyttö usein periytyvät sukupolvelta toiselle. Vaikka monet voivat hyvin, hyvinvointi jakautuu liian epätasaisesti.

Hyvinvointikertomuksessa nousee vahvasti esiin, että kiusaaminen on kouluissa edelleen vakava ongelma. Esimerkiksi koulutuksen ulkopuolelle jääneistä ja muista ongelmista kärsivistä nuorista, joita kohdataan etsivässä nuorisotyössä, lähes kaikki ovat kokeneet kiusaamista.

Ongelmat eivät korjaudu itsestään, vaan tarvitaan panostuksia perheiden ja lasten hyvinvointiin – suomeksi siis rahaa. Poliittista tahtoa tähän ei kuitenkaan meinaa löytyä, vaan sen sijasta lasten palvelut ovat olleet koko valtuustokauden leikkauspöydällä.

Luokkakoot kasvavat ja kouluissa on jopa 26 oppilaan ykkösluokkia. Päiväkodeissakin lapsiryhmien koko voi kasvaa pitkälle yli 20:n johtuen osapäiväisten lasten tilastointitavasta.

Jokainen voi kuvitella, miten liian suuret ja äänekkäät ryhmät vaikuttavat pieniin lapsiin. Miten lasten ongelmiin voidaan päiväkodissa tai koulussa puuttua, jos opettajilla ei ole aikaa muuhun kuin kaikista akuuteimpien konfliktien estämiseen?

Myös koulukuraattoreita ja psykologeja on Jyväskylässä vähemmän kuin kaikissa muissa Suomen suurimmissa kaupungeissa.

Kaupunginvaltuustossa on vastikään runnottu läpi muun muassa päivähoito-oikeuden rajoittaminen, vaikka Suomen jokainen lastensuojelun alan asiantuntijajärjestö oli sitä vastaan.

Rajaus on hankaloittanut jopa joka kymmenennen palveluita käyttävän perheen arkea, ja erityisen suuria ongelmia se on aiheuttanut pienituloisille ja pätkätyöläisille, joiden arki on ennestäänkin haastavaa.

Valitettavasti politiikka on sellaista kuin millaisia päättäjätkin ovat. Kaupunginvaltuuston keski-ikä on yli 50 vuotta.

Lähes kaikki valtuutetut ovat hyväpalkkaisissa ja kokopäiväisissä töissä, ja päivähoitoikäisiä tai edes kouluikäisiä lapsia on ani harvoilla. Niinpä on luonnollista, etteivät pienituloisten ja pätkätyöläisten ongelmat ole korkealla heidän prioriteettilistallaan.

Vaarana on, että lyhytnäköinen leikkauspolitiikka jatkuu myös ensi kaudella. Kuntavaaliehdokkaiden keskimääräiset tulot ovat korkeammat kuin lähes 80 prosentilla suomalaisista.

Tarvitsemme kipeästi päättäjiä, joita kiinnostavat myös muiden kuin jo ennestään hyvinvoivien asiat.

Oskari Rantala
Sivistyslautakunnan jäsen, Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas

blogikuvatekstiin-web
Olen ehdokkaana Jyväskylässä kuntavaaleissa 2017. Lue lisää kampanjasivultani!
Kategoriat
Jyväskylä Politiikka

Julistaako Jyväskylä sodan lapsia vastaan?

Asuuko lapsesi Jyväskylässä tai oletko muuten sitä mieltä, että lapsilta leikkaaminen on huonoa politiikkaa? Nyt on syytä huolestua.

Keskiviikkona 21.9. käsitellään sivistyslautakunnassa ensi vuoden talousarvioesitystä, johon sisältyvät leikkaukset ovat ennennäkemättömän rajuja. Tällä vaalikaudella lasten palveluja on höylätty jatkuvasti muun muassa lakkauttamalla kouluja, suurentamalla luokkakokoja, supistamalla määrärahoja ja poistamalla subjektiivinen oikeus päivähoitoon.

Nyt kaupunginhallituksen talousarviokehykseen pääsemiseksi olisi toteutettava massiiviset yli kolmen miljoonan euron supistukset vielä edellisten heikennysten lisäksi. Ehdotettavat toimenpiteet ovat karmivaa luettavaa.

Päiväkotiryhmiä suurennettaisiin rajusti ja joka kahdeksatta jyväskyläläistä lastentarhanopettajaa uhkaisi irtisanominen. Myös peruskoulujen luokkakokoja kasvatettaisiin entisestään, mikä heikentää oppimistuloksia ja lisää turvattomuutta koulussa. Pienten lasten perheille tärkeät perhepuistot, joiden kustannukset ovat kaupungin budjetissa käytännössä olemattomat, sulkisivat ovensa lopullisesti.

Leikkaukset ovat paitsi kohtuuttomia myös hölmöläisten säästökeinoja. Mikäli matalamman kynnyksen kerhotoiminta lakkautetaan suunnitelmien mukaisesti, lisää lapsia siirtyisi päiväkoteihin. Jokainen varhaiskasvatuksen rahoituksesta jotain ymmärtävä tietää, että se aiheuttaa kaupungille suuremmat kustannukset. Leikkuriin on niin ikään joutumassa Elämäntaitojen yksikkö, joka tukee kehitysvammaisia nuoria pääsemään toisen asteen koulutukseen ja selviytymään ilman kalliimpia yhteiskunnan tukitoimia.

Lyhytnäköisiä leikkauksia ollaan tehtailemassa myös perusturvalautakunnan alaisiin lapsiperheiden sosiaalipalveluihin. Jopa 500 lasta ja perhettä on menettämässä mahdollisuuden tukihenkilötoimintaan, avopäihdekuntoutukseen ja perheohjaukseen. Miksi ihmeessä Jyväskylän päättäjät haluavat maksaa mieluummin kalliimpia lastensuojelukustannuksia kuin rahoittaa ennaltaehkäiseviä palveluita?

Varsinkaan kaupungilla, jonka talous on kuralla, ei pitäisi olla varaa tehdä typeriä säästöjä. Palvelut on suunniteltava älykkäästi, ja menojen kasvua hillitseviä ennaltaehkäiseviä palveluita ei pidä leikata missään tilanteessa.

Lapsiin kohdistuvat leikkaukset voitaisiin helposti välttää nostamalla kunnallisveroa muutamilla prosenttiyksikön kymmenyksillä. Keskimääräisen kuntalaisen kukkarossa se tarkoittaisi vain muutamia euroja kuukaudessa. Kun valtion verotuskin ensi vuonna kevenee, kuntaveron nosto ei ole kenenkään kannalta kohtuuton ratkaisu — varsinkin kun vaihtoehtona ovat raa’at leikkaukset. Myös lähes kaikissa naapurikunnissa, joiden kanssa kaupunki kilpailee hyvistä veronmaksajista, verot ovat korkeammat. (Asiasta on ollut liikkeellä myös toisenlaista legendaa, mutta näin se on.)

Jyväskylä esiintyy mielellään lapsiystävällisenä kaupunkina, mutta jos nyt väläytellyt leikkaukset toteutuvat, kaupungin strategiasta on syytä lopullisesti poistaa kauniit tavoitteet hyvistä palveluista ja turvallisesta kasvuympäristöstä.

Lopulliset päätökset tehdään kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa loppuvuoden aikana. Jokaisen säästösuunnitelmista huolestuneen kaupunkilaisen on syytä ottaa päättäjiin yhteyttä ja kertoa heille oma mielipiteensä ennen kuin päätökset on jo tehty.

Miten päätökset sitten tehdään? Tässä tiivistys pähkinänkuoressa:

Asia käsitellään keskiviikkona 21.9. sivistyslautakunnassa, jossa itse istun Vasemmistoliiton edustajana. Itse en aio miljoonan leikkauksia hyväksyä, ja toivon, etteivät muutkaan — olen jopa varovaisen toiveikas, koska puoluekannasta riippumatta lautakunnan jäsenet ymmärtävät, että kouluista ja varhaiskasvatuksesta leikkaaminen on tuhoisaa.

Lautakunta ei kuitenkaan päätä asiasta lopullisesti, vaan lautakuntien esitykset saatuaan kaupunginjohtaja Timo Koivisto tekee oman talousarvioesityksensä kaupunginhallitukselle 24.10. Kaupunginhallitus käsittelee talousarviota kaupunginjohtajan esityksen pohjalta loka-marraskuussa ja tekee päätöksen omasta talousarvioesityksestään kaupunginvaltuustolle 21.11. Kaupunginvaltuusto siunaa talousarvion lopullisesti kokouksessaan 28.11.

Erityisesti kannattaa huomata, että vaikka sivistyslautakunta päättäisi nyt vastustaa päivähoitoryhmien ja luokkakokojen kasvattamista sekä perhepuistojen lakkauttamista (kuten epäilen kokouksessa käyvän), se ei tarkoita, etteivätkö nämäkin säästötoimet voisi kaupunginjohtajan leikkauslistalle päätyä.

leikkaukset

Kategoriat
Jyväskylä Politiikka

Rasistit koolla Jyväskylässä lauantaina koko perheen tapahtumassa

”Varmuuden vuoksi hakatkaa jokaikinen kuka nojaakin edes vasemmalle”, yllytti Ylen uutisten (10.6.2016) mukaan äärioikeistolaisen Soldiers of Odin -järjestön johtoon kuuluva Jani Valikainen muita johtavia jäseniä salaisissa Facebook-keskusteluissa.

Yle raportoi, että järjestön johtajat suunnittelevat Facebook-keskusteluissaan väkivaltaisia kostotoimia ”anarkisteja, vasemmistoa ja niin kutsuttua suvaitsevaistoa” vastaan. Aiemmin heidän on kerrottu koristelevan kerhotilojaan natsitunnuksilla, harrastavan natsitervehdyksiä ja syyllistyneen väkivaltaan, joten kyse ei ole mistään viattomasta partiokerhosta.

Tämän viikon lauantaina Soldiers of Odin on esittelmässä toimintaansa ”koko perheen tapahtumassa” Lounaispuistossa Jyväskylän keskustassa. Lapsille on Facebook-tapahtumailmoituksen mukaan tiedossa ilmapalloja, kasvomaalausta ja poniratsastusta. En osaa sanoa, onko tarkoitus maalata lasten poskiin hakaristejä vai muita muinaisintialaisia hyvän onnen symboleita, mutta se on selvää, että tapahtuma on umpirasistinen.

suomi-yhteinenasiamme

LOUNAISPUISTO, Minna Canthin katu 11

Koko perheen tapahtuma, jossa esittäytyy isänmaallisia toimijoita.
Lapsille mm. ilmapalloja, kasvomaalausta ja poniratsastusta (12-13).

Tule tutustumaan, kysymään ja kuuntelemaan.

Myynnissä myös support tuotteita.

Muita järjestäjätahoja Suomi – yhteinen asiamme -tapahtumassa ovat Facebook-tapahtuman mukaan Suomen Sisu, Itsenäinen Suomi ry, Homma-foorumi, Keski-Suomen Perussuomalaiset Nuoret, Rajat kiinni, Finnish Defence League ja Pelasta Suomi, eli tämänhetkisen suomalaisen äärioikeiston kaikki silmäätekevät.

Ja kyllä: mukana ovat Keski-Suomen Perussuomalaiset Nuoret. Vaikka Perussuomalaiset ovat puolueena vältelleet rasisteiksi leimautumista, heidän keskisuomalaisella nuorisojärjestöllään ei ole mitään estoja esiintyä samassa rintamassa Odinin soturien kanssa. Facebook-eventtiin on toiseksi pääjärjestäjäksi merkitty salolainen perussuomalaisten varakaupunginvaltuutettu Jani Salomaa, jonka Varsinais-Suomen käräjäoikeus erotti maaliskuussa lautamiehen tehtävistä rasististen ja herjaavien some-kirjoitusten takia.

Lounaispuistoa vuokraa Jyväskylän kaupunki. Tietänevätkö luvan käsitelleet virkamiehet, minkälaista tapahtumaa siellä ollaan järjestämässä?

Kategoriat
Jyväskylä Politiikka Raha

Minne katosivat rasistien miljardit?

Jyväskylässä järjestetään huomenna Jotain rajaa! -mielenosoitus, jossa vastutetaan ”hallituksen hallitsematonta ja vastuutonta politiikkaa” turvapaikka-asioissa. Järjestäjät näyttävät mielenosoituskutsujensa perusteella olevan huolissaan ennen muuta Suomen taloudesta.

Mainosteksti alkaa jykevästi:

Maahamme on tänä vuonna tulossa yli 50 000 turvapaikanhakijaa. Jo yksin tämän vuoden tulijoiden vuosittainen kuluerä lähentelee miljardia.

Isoja numeroita. Harmi vain, että ne ovat täysin tuulesta temmattuja.

Sisäministeriön tämänhetkinen arvio vuonna 2015 saapuvien turvapaikanhakijoiden määrästä on 30 000 – 35 000. Kustannusten laskeminen onkin sitten monimutkaisempi operaatio, ja miljardia lähenteleviinkin lukuihin voidaan päästä riittävän luovilla laskutoimituksilla, mutta niillä alkaa olla aika vähän tekemistä todellisuuden kanssa.

Maahanmuuton kustannuksista huutelu on perinteisesti kuulunut perussuomalaisten lempipuuhiin, eikä niin pientä maahanmuuttoon tai kehitysapuun liittyvää summaa olekaan ettei se olisi pois Uudelta Lastensairaalalta, Heinolan reumasairalalta sekä muilta valkoihoisia, kristittyjä ja rehellisiä suomalaisia hoitavilta instituutioilta. Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen perusta on julkaissut Samuli Salmisen raportin maahanmuuton kustannuksista, jossa maahanmuuton arveltiin kokonaisuutenaan maksavan Suomelle 700 miljoonaa vuodessa.

Kovin tarkkaa tarkastelua numerot eivät kuitenkaan kestä, vaan näin suureen lukuun päästäkseen Salmisen täytyi jakaa kaikkien julkishyödykkeiden kustannukset tasan kaikille. Se tarkoittaa, että jos 5 prosenttia Suomessa oleskelevista on maahanmuuttajia, maahanmuuton kustannuksiksi lasketaan silloin esimerkiksi 5 prosenttia maanpuolustusmenoista. Jopa kaltaiseni humanisti ymmärtää, ettei tällaisissa laskelmissa ole päätä eikä häntää.

Huomautin näistä ongelmista Jotain rajaa! -mielenosoituksen Facebook-sivulla, ja vaikka vastaanotto oli aika kylmäkiskoinen ja kommenttini poistettiin pian, niin yllätyksekseni tapahtuman järjestäjät päätyivät kuitenkin muuttamaan esittelytekstejä. Nyt maahanmuuttao vastustetaan, koska

Maahamme on tänä vuonna tulossa arviolta 30 – 35 000 turvapaikanhakijaa. Tämä on johtanut 452 miljoonan euron lisärahoitustarpeeseen tilanteessa, jossa valtio muutenkin velkaantuu nopeasti.

Arvio turvapaikanhakijoiden määrästä väheni 40 prosenttia ja kustannukset putosivat alle puoleen. Ikävä kyllä keskustelijoiden vihamielisyys maahanmuuttajia kohtaan ei laskenut puoleen, mikä on omituista, koska Suomen taloudesta huolissaan olevienhan luulisi olevan innoissaan näin hyvistä uutisista.

”Nämä kulut ovat yksi seikka, miksi vastustan tilannetta”, yksi rehellisimmästä päästä oleva rasisti myönsi. ”Yksi on suomalaisuuden katoaminen, yksi on islamisaatio…. ja näitä riittää.”

Joka tapauksessa hyvät uutiset eivät lopu tähän. Valtio on kyllä tehnyt tänä vuonna neljä lisätalousarviota, joiden yhteisvaikutus kohoaa jonnekin puolen miljardin kieppeille. Siitä on kuitenkin maahanmuuton kustannuksiin sijoitettu vain murto-osa, nopeasti laskien vähän yli 100 miljoonaa. Jos joku on kiinnostunut tarkemmista luvuista, tiedot löytyvät Valtiovarainministeriön sivuilta.

Eikä siinä vielä kaikki. Nämä summat kuvaavat tietysti vain turvapaikanhakijoista aiheutuneita kuluja. Yhteiskunta saa toisaalta myös tuloja, kun vastaanottokeskuksiin ja hallintoon palkataan työntekijöitä, jotka pääsevät pois työttömyyskortistosta ja maksavat palkoistaan veroja, tai kun turvapaikanhakijat käyttävät pientä sosiaaliturvaansa kulutukseen, mistä rahaa valuu arvonlisäveron muodossa valtion kassaan ja niin edelleen. Tietenkään nämä summat eivät päätä huimaa, mutta joku merkitys kokonaisuuteen niilläkin on.

Pitäisi myös muistaa, että kotouttaminen tuottaa mahdollisesti muita hyötyjä pitemmällä aikavälillä, kun maahan saapuneet aikanaan siirtyvät työelämään. Ensimmäisten kuukausien aikana se ei ole lain mukaan edes mahdollista, vaikka heillä olisi koulutus ja ammatti. Myös kielen oppiminen ottaa oman aikansa.

Toisaalta pelkistä kustannuksista puhuminen on hieman vastenmielistä, kun kyse on kuitenkin lopulta ihmisistä, joilla on oikeus suojeluun. Kansainvälisten sopimusten mukaan jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa, ja jokainen hakemus on käsiteltävä lakien mukaan.

Siksi aion mennä huomenna Jotain rajaa rasismille -vastamielenosoitukseen. Tule sinäkin!

PS: Tässä vielä kolme Jotain rajaa -porukalle esittämääni kysymystä, joihin en koskaan saanut vastauksia. Jos joskus löydätte jostain maahanmuuton vastustajan, joka osaa vastata näihin, kuulisin siitä mielelläni.

  1. Pointtinne on, että pakolaisia tulee nyt niin paljon, että heidän vastaanottamisensa tulee liian kalliiksi. Jos näin on, niin mikä olisi sitten hyväksyttävä pakolaismäärä ja paljonko olisitte valmiita heidän vastaanottamisestaan maksamaan?
  2. Mikä on kestävä moraalinen perustelu sille, että Suomi voisi kieltäytyä vastaanottamasta pakolaisia, jonka henki on vaarassa lähtömaassa? Turvapaikkaprosessissa selvitetään, onko henkilö oikeutettu kansainväliseen suojeluun (ja osalla turvapaikanhakijoista vastaus on todennäköisesti ei), joten eikö nykyinen järjestelmäkin huolehdi ns. ”turvapaikkaturismista”, jolle vaaditte loppua?
  3. Sanotte, että haluatte kohdentaa resurssit paremmin hädänalaisten ihmisten auttamiseen. Mitä se tarkoittaa? Vaaditteko esimerkiksi lisää kehitysapua ja paljonko?
Kategoriat
Jyväskylä Mielipidekirjoitus Politiikka

Jyväskylän koululaisilta on leikattu jo riittävästi

Tämä mielipidekirjoitus julkaistiin Keskisuomalaisessa 7.6.2014 otsikolla Jyväskylä ei saa kurittaa lapsia säästöissään. Keskisuomalaisen keskustelupalstalla joku ehti epäilemään, etteivät tuomiopäivänmanailuni pidä paikkaansa, joten lisään loppuun vielä säästöjä havainnollistavan kuvan kalvoista, jotka esiteltiin lautakunnille ja kaupunginvaltuutetuille talousarvioseminaarissa maanantaina 26.5.


Kun Jyväskylä on viime vuosina tasapainottanut talouttaan, maksajiksi ovat joutuneet erityisesti lapset. Koululaisten hyvinvointia on leikattu säästämällä niin kouluruuasta, koulujen hankinnoista, uimaopetuksesta kuin erityislasten palveluista. Myös sijaisten ja koulunkäynninohjaajien määrää on leikattu rajusti, eli kouluissa on yhä vähemmän aikuisia, joita koululaiset tarvitsevat. Haja-asutusalueilla kouluja on lakkautettu kokonaan, ja lasten koulumatkat voivat pahimmillaan olla kyydityksineen ja odotusaikoineen tuntien mittaisia.

Lapsia on kuritettu Jyväskylän säästötalkoissa jo nyt kovalla kädellä, mutta valitettavasti pahempaa näyttää olevan tulossa. Kaupunginvaltuusto käsittelee maanantaina 9.6. kunnallisveroprosenttia vuodelle 2015. Pohjaesitys — veroasteen pitäminen ennallaan — tarkoittaa kaupungin omien laskelmien mukaan massiivisia yli neljän miljoonan euron supistuksia peruskoulujen talousarvioraamiin.

Tämä tarkoittaa, että erityisopetusta leikattaisiin entisestään, kehitysvammaopetus ajettaisiin alas ja luokkakoot kasvaisivat merkittävästi. Jyväskylän kouluista hävitettäisiin kertaheitolla sata luokkaa, ja oppilaat kävisivät jatkossa koulua kuin sardiinit purkissa. Jokainen asiasta tehty tutkimus osoittaa, että luokkakokojen kasvattamisesta on typerintä ja lyhytnäköisintä mahdollista koulutuspolitiikkaa, mutta tosiasiat eivät päätöksenteossa näytä juuri painavan.

Kaupunginhallituksessa säästölinja onnistuttiin nuijimaan läpi kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten ja vihreiden voimin, mutta toivon mukaan valtuusto on valmis keskustelemaan myös vaihtoehdoista. Mahdollisuus veronkorotukseen on pidettävä auki, mikäli se on ainoa keino välttää kohtuuttomat koululaisiin kohdistuvat kurjistukset. Jyväskylän kouluissa on jo saavutettu pohjataso, josta ei enää ole varaa tinkiä.

Kaupungin taloutta ei tule tasapainottaa leikkaamalla elintärkeimmistä peruspalveluista, olivat talousluvut millaiset hyvänsä. Tilastojen kaunistelu voi lyhyellä tähtäimellä onnistua, mutta lasten pahoinvointi johtaa monenlaisiin kuluihin pitemmällä aikavälillä. Se olisi päättäjien pitänyt 90-luvun laman aikaan tehdyistä virheistä jo oppia.

Oskari Rantala
Sivistyslautakunnan jäsen ja Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön puheenjohtaja

Kasvun ja opetuksen säästöt 2015. Kalvo esitelty lautakuntien jäsenille ja kaupunginvaltuutetuille talousarvioseminaarissa 26.5.2014.
Kasvun ja opetuksen säästöt 2015. Kalvo esitelty lautakuntien jäsenille ja kaupunginvaltuutetuille talousarvioseminaarissa 26.5.2014.
Kategoriat
Jyväskylä Politiikka Raha

Miten käy lasten ja nuorten palvelujen?

Lyhyt opas talousarvion 2014 tulkintaan

Jyväskylän kaupunginvaltuusto valmistautuu siunaamaan vuoden 2014 talousarvion ensi maanantain kokouksessaan. Taloustilanne on heikko, ja päättäjät ovat kieltäytyneet nostamasta veroja, joten kaupunki valmistautuu leikkaamaan käytännössä kaikesta.

Monet valtuutetut kertovat mielellään, että he suojelevat viimeiseen asti lasten palveluita — kouluja, päiväkoteja, nuorisotyötä ja harrastusmahdollisuuksia. Se onkin viisasta. 1990-luvun laman tärkein opetus on se, että lapsista säästäminen kostautuu ennen pitkää.

Hyvät aikeet ovat kuitenkin jäämässä korulauseiksi. Iso osa kaupungin menoista liittyy koulutukseen ja päivähoitoon, ja kun leikkaustavoitteet jaetaan budjettivolyymin mukaan, mittavat säästöt uhkaavat nyt kohdistua juuri lapsiin. Kaikkiaan heiltä ollaan säästämässä lähes kolme miljoonaa euroa.

Valtuuston esityslistaa ja siihen kuuluvaa talousarvioesitystä ei ole vielä tätä kirjoittaessani julkaistu, mutta uskallan jo tässä vaiheessa ennustaa, että ympäripyöreän talousarviotekstin perusteella kaupunginvaltuutettujen on vaikea hahmottaa, mitä konkreettisia säästöjä numeroiden taakse kätkeytyy. Koetan avata asiaa lyhyesti, koska olen käsitellyt asiaa useaan otteeseen sivistyslautakunnassa

Kaupunginhallitus alibudjetoi

Edellä mainittu kolmen miljoonan euron summa muodostuu siitä, että sivistyslautakunta karsi omasta talousarvioesityksestään kaksi miljoonaa, ja tähän summaan kaupunginjohtaja Markku Andersson lisäsi vielä yhden miljoonan lisää. Lautakunnan esitys oli ankara, mutta onnistuimme lopulta säästämään meiltä vaaditun summan niin että kaikista tärkeimmät tarkasteltavana olevat kohteet voitiin pelastaa. Kaupunginjohtajan leikkauslistalle päätyivät valitettavasti myös ne.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä muutamia kaupunginjohtajan esittämistä leikkauksista peruttiin: esimerkiksi koulukuljetusrajaa ei koroteta, kehitysvammaisten lisäopetusta ei lakkauteta ja perhepäivähoitajien omien lasten hoidon palvelurahaa ei leikata. Tässä vaiheessa talousarvioon kuitenkin palautettiin vain parisataatuhatta euroa, eli aivan liian vähän. Summa ei riitä kaupunginhallituksen perumien säästöjen rahoittamiseen.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä perhepäivähoitajien omien lasten hoidon palvelurahaa päätettiin olla leikkaamatta (kustannus 180 000 €) ja luontokoulu päätettiin olla lakkauttamatta (40 000 €), mutta yhtään euroa niihin ei varattu. Valmistelussa on myöskin jäänyt huomioimatta, että lakkautettavaa kotihoidontuen kuntalisää ei voida Kelan käytänteistä johtuen katkaista heti vuoden alussa, vaan vasta helmikuussa, joten alkuperäiset talousluvut ovat olleet liian optimistisia.

Näistä kohteista muodostuu ylimääräinen yli 300 000 euron kustannus, joka on lankeamassa koulujen ja päiväkotien säästettäväksi. Koska kaikki mahdolliset säästökohteet on jo perattu läpi, se tarkoittaa joko leikkaamista suoraan opetuksesta tai kouluverkosta.

Opetuksen leikkaaminen on kaikista huonoin vaihtoehto, ja myös koulujen ja päiväkotien lakkauttamiseen liittyy ongelmia: koulumatkat kasvavat, lasten vapaa-aika vähenee, kouluilla olevat harrastusmahdollisuudet poistuvat ja niin edelleen. Lasten määrä kaupungissa myöskin lisääntyy jatkuvasti, joten palveluja tarvitaan enemmän, ei vähemmän.

Koululakkautukset eivät ole muutenkaan mikään rahasampo, ja 300 000 säästö tarkoittaisi useamman koulun tai päiväkodin lakkauttamista. Tänä vuonna lakkautetut koulut (isompi Hurttia ja pienempi Vespuoli) säästävät laskelmien mukaan ensi vuoden aikana yhteensä 450 000 euroa. Koska koulujen lakkauttaminen on mahdollista vasta 1.8. alkaen se tarkoittaa, että lakkautukset helpottavat ensi vuoden tilannetta vasta syksystä lähtien.

Toisin sanoen jos säästöt etsitään lakkautuksilla, niitä on tehtävä paljon — niin paljon että ne säästävät puolessa vuodessa 300 000 euroa. Ensi vuonna puhuttaisiin siis mahdollisesti puolet suuremmasta karsinnasta kuin tänä vuonna. Olen kuitenkin aika varma, että ensi vuodelle kaavailluista toimipisteiden lakkautuksista ei talousarviossa mainita mitään. Päätökset tuodaan jossain vaiheessa vuotta lautakunnan tehtäväksi sillä verukkeella, että budjetoidut rahat eivät tule muuten riittämään, ja jotain toimenpiteitä on yksinkertaisesti ”pakko tehdä”.

Muita huonoja säästöideoita

Näiden ylimääräisten ja alibudjetoinnista seuraavien kurjistusten lisäksi valtuustoon tuleva talousarvioesitys sisältää paljon muutakin ongelmallista.

Tässä joitain poimintoja:

(Lähteinä lautakunnassa saamani tiedot, kaupunginjohtajan talousarvioesityksen esittelykalvot ja kaupunginhallituksen talousarvioesityksestä annettu tiedote.)

Koulunkäynninohjaajien ja sijaisten vähentäminen (60 000 € + 50 000 €)

Koulunkäynninohjaajien vähentäminen tarkoittaa, että kouluissa on vähemmän aikuisia suhteessa oppilaiden määrään, eli mahdollisuudet antaa erityistä huomiota sitä tarvitseville oppilaille vähenisivät. Luokissa on levottomampaa, ja erityisesti heikot oppilaat pärjää heikommin. Sijaisbudjetin leikkaaminen on myös ongelmallista, koska tilanne on jo nykyisellään vaikea. Oppilailla pitäisi olla oikeus saada opetusta jokaisena koulupäivänä, mutta jos opettaja sairastuu, tämä ei toteudu.

”Koulujen vahtimestaripalvelujen uudelleenjärjestäminen” (200 000 €)

Kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen oli ilmestynyt mukaan mystinen ”vahtimestaripalvelujen uudelleenjärjestely”, mutta siinä ei avattu tarkemmin, mitä se käytännössä tarkoittaa. (Toivon mukaan syynä ei ole se, että asiasta päättävien valtuutettujen ei halutakaan tietävän asiasta kovin tarkasti.) Ideana on, että ostopalveluna hankituista vahtimestaripalveluista luovutaan, ja vaksien työt siirretään koulunkäynninohjaajille. Jotkut ovat hehkuttaneet tätä ikään kuin hyvääkin ideaa, mutta totuus on kuitenkin se, että jokainen vahtimestarihommiin käytetty hetki on pois tarpeellisesta koulunkäynninohjaajan työstä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa.

Karsinta kehitysvammisten opetuksesta (100 000 €)

Vammaisopetuksesta säästettäväksi ehdotettu summa on niin iso, että se tarkoittaa kohtalokkaan suurta heikennystä palveluihin. Jyväskylässä kehitysvammaisten opetus on hyvin tuloksellista työtä, ja yhteiskunnan kannalta ihan rahassa mitattavia tuloksia saadaan siinä halvalla aikaan, kun vammaiset oppivat esimerkiksi käyttämään bussia taksin sijasta ja saavat tukea toisen asteen opiskelupaikkoihin hakeutumisessa. Lautakunta esitti 50 000 euron säästöä, joka on aivan maksimi.

Koulujen ja päiväkotien määrärahojen leikkaus (90 000 € + 85 000 €)

Hankinnoista voidaan säästää jonkin verran ilman että siitä on suuresti haittaa, mutta summat ovat aika poskettomia. Onneksi kaupunginhallitus edes vähensi aiottuja leikkauksia alkuperäisistä kaupunginjohtajan luvuista.

Sekalaisia säästöjä kunnallisesta päivähoidosta (123 500 €)

Toiminnasta leikkauksia on hankala toteuttaa, saattaa tarkoittaa päiväkotien lakkautuksia.

Lopuksi

Arvoisa kaupunginvaltuuston jäsen! Jos äänestät kaupunginhallituksen talousarvioesityksen puolesta, kannatat edellä kuvailtua lasten ja nuorten palveluiden alibudjetointia sekä näitä muita leikkauksia. Tsemppiä kokoukseen!

Kategoriat
Jyväskylä Mielipidekirjoitus Politiikka

Jyväskylän rahapulasta kärsivät lapset ja nuoret

(Mielipidekirjoitus, julkaistu hieman lyhennettynä Keskisuomalaisessa joskus loka-marraskuun vaihteessa 2014)

Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Anderssonin tuore talousarvioesitys liikkuu lasten ja nuorten näkökulmasta hyvin ikävällä aaltopituudella. Koulutusmenoista säästetään, ja tuloksena on se, että kaupungin kehnosta taloudenpidosta joutuvat kärsimään oppilaat — usein juuri kaikista heikoimmassa asemassa olevat oppilaat.

Talousarvioesitys leikkaa koululaisten hyvinvointia monella tavalla. Lehtien palstoilla käsitellyt suunnitelmat joidenkin koulujen mahdollisista lakkautuksista eivät suinkaan ole ainoita tai välttämättä edes pahimpia ehdotetuista säästötoimenpiteistä.

Esimerkiksi ykkös- ja kakkoluokkalaisten koulumatkaraja oltaisiin nostamassa viiteen kilometriin. Se on 7- ja 8-vuotiaille täysin kohtuuton matka, eikä voi olla vaikuttamatta oppilaiden jaksamiseen koulussa. Sopii kysyä, olisivatko kaupungin päättäjät itse valmiita kulkemaan kävellen työmatkoja kymmenen kilometriä päivässä säällä kuin säällä.

Toinen suuri ongelma on sijaisista ja koulunkäynninohjaajista säästäminen. On päivänselvää, että mitä vähemmän kouluissa on aikuisia, sitä vähemmän heillä on yksittäiselle oppilaalle aikaa ja sitä vähemmän oppilaiden ongelmiin on mahdollista puuttua. Koululaiset eivät saa jäädä ilman kunnollista opetusta silloinkaan, kun heidän opettajansa sattuu olemaan sairaana.

Kovia leikkauksia on suunnitteilla myös erityistä tukea tarvitsevien koulutukseen. Talousarvioesityksessä esitetään kehitysvammaisten lisäopetuksen ja elämäntaitojen yksikön lakkauttamista. Typerintä säästösuunnitelmissa on se, että ne eivät välttämättä juurikaan säästä. Elämäntaitojen yksikössä muun muassa opastetaan kehitysvammaisia käyttämään julkista liikennettä taksien sijasta, eli säästetään aivan suoraan kaupungin kustannuksia.

Kehitysvammaisille räätälöityjen palvelujen järjestäminen on äärettömän tärkeää, koska ne varmistavat, että vammainen nuori pääsee kouluttautumaan ja voi aloittaa mahdollisimman itsenäisen ja aktiivisen elämän. Mitä vähemmän vammaisia jää pelkkien yhteiskunnan minimitukien varaan, sen parempi kaikille — sekä vammaiselle itselleen että myös Jyväskylälle.

Mitään selvitystä kehitysvammaisten opetukseen kohdistuvien säästöjen kokonaisvaikutuksista ei ole tehty. Lisäopetusta ja elämäntaitojen yksikköä varten on juuri tänä syksynä otettu käyttöön uudet tilat, joita ei nyt päästäisi hyödyntämään siihen, mihin ne on tarkoitettu. Kriisikunnalla ei pitäisi olla varaa tempoilevaan päätöksentekoon ja summittaisiin ratkaisuihin.

Talousarviota seuraavaksi käsittelevillä kaupunginhallituksen ja valtuuston päättäjillä on oltava rohkeutta tehdä oikeudenmukaisia ratkaisuja. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin pitäisi olla viimeisiä asioita, joista karsitaan.

OSKARI RANTALA
Sivistyslautakunnan jäsen (vas.)

Kategoriat
Jyväskylä Mielipidekirjoitus Politiikka Raha

Taloustoimikunnan säästöohjelma uhkaa peruspalveluja

Kirjoitin yhdessä muiden nuorten vasemmistolaisten Jyväskylän lautakuntaihmisten sekä yhden kaupunginvaltuutetun kanssa kaupungin talousahdingosta ja veroprosentin lukkoon lyömisen typeryydestä oheisen kirjoituksen. Julkaistu Keskisuomalaisessa.

Jyväskylän kaupunginhallituksen nimittämä taloustoimikunta julkisti väliraporttinsa 27.5. Raportissaan toimikunta esittää kaupungin toimintakulujen kasvun pitämistä 1,9 prosentissa ja kunnallisveroprosentin säilyttämistä ennallaan. Käytännössä se tarkoittaa 11,5 miljoonan euron leikkauksia kaupungin palveluihin ensi vuoden aikana.

Erityisen ongelmallisia ovat 6,5 miljoonan leikkaukset perusturvasta ja 2,5 miljoonan euron leikkaukset sivistystoiminnasta. Kuten tavallista, kaupungin huonosta taloudenpidosta joutuvat kärsimään lapset, sairaat ja köyhät. Osa vastuusta kuuluu myös Suomen hallitukselle, joka on leikannut viime vuosina rajusti kuntien rahoitusta.

Taloustoimikunta esittää, että veroprosentista päätettäisiin kaupunginvaltuustossa poikkeuksellisesti jo 10. kesäkuuta. Normaalisti asiasta keskustellaan talousarvion laadinnan yhteydessä, mutta nyt ehdotetaankin veroasteen päättämistä ennalta – ennen kuin on minkäänlaista tietoa siitä, mitä 11,5 miljoonan euron leikkaukset palveluihin konkreettisesti merkitsevät. Perusteluna tälle esitetään suorasanaisesti keskustelun vähentäminen syksyllä.

Valtuuston vaihtoehdot ovat vähissä, kun taloustoimikunnan raportin suositukset tulisi hyväksyä yksimielisesti ja kokonaisuutena. Vastuu sysätään lautakunnille, joissa ainoaksi vaikutusmahdollisuudeksi jää päättää, mistä leikataan ennalta päätetty summa.

Kaupungin talous on saatava tasapainoon, mutta ainoa keino ei voi olla peruspalvelujen leikkaaminen hinnalla millä hyvänsä ja ilman tietoa vaikutuksista kaupunkilaisten arkeen. Jos säästölistalle on joutumassa liian tärkeitä palveluita, myös hallitusta veronkorotuksesta on voitava keskustella.

Mikäli karsittaviksi joutuvat ennaltaehkäisevät palvelut, kaupungille koituu pitkällä aikavälillä pienistä säästöistä suuret kustannukset. Nuorisotilojen lakkauttaminen, koulujen opetusryhmien suurentaminen tai perusterveydenhuollon rapauttaminen entisestään olisi lyhytnäköistä politiikkaa ja toistaisi 90-luvun virheitä.

Hyvää taloustoimikunnan väliraportissa ovat suunnitelmat keventää kaupungin organisaatiota ja delegoida päätösvaltaa alaspäin.

Johtajia Jyväskylässä on liikaa, ja kaikki liikenevät resurssit tulee kohdistaa palvelujen tuottamiseen kaupunkilaisille.

Taloustoimikunnan työ on kuitenkin lähtenyt väärästä päästä liikkeelle, kun ensin haetaan lyhytnäköistä säästöä palveluleikkauksilla. Päättäjien käsiä ei tässä tilanteessa voida sitoa lyömällä veroprosenttia ennenaikaisesti lukkoon.

MARJUKKA HUTTUNEN, kaupunginvaltuutettu (vas.)
SUSANNA KAARTINEN, perusturvalautakunnan jäsen (vas.)
LAURA PIIPPO, kulttuuri- ja liikuntalautakunnan jäsen (vas.)
OSKARI RANTALA, sivistyslautakunnan jäsen (vas.)
TAIJA ROIHA, kaupunkirakennelautakunnan varajäsen (vas.)