Kategoria: Mielipidekirjoitus

Kategoriat
Mielipidekirjoitus Seurakuntavaalit

Seurakuntavaalit ovat kansanäänestys avioliitosta

(Mielipidekirjoitus julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 2.11.2022. Seurakuntavaalit ovat siis tulossa ja niissä pääsee äänestämään heti 8.-12.11. ennakkoäänestyksessä — suosittelen sitä, koska vaalipäivänä on vähän hankalampaa. Venceremos!)

Marraskuussa pidettävissä seurakuntavaaleissa kirkon jäsenet pääsevät päättämään, minkälainen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittolinjan tulisi olla.

Vaihtoehdot ovat selvät.

Voimme pitää kiinni ihmisten yhdenvertaisuudesta ja hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien avioliitot tasa-arvoisiksi perinteisten heteroliittojen rinnalle.

Toinen vaihtoehto on jatkaa pohjoismaisten kirkkojen kummajaisena, joka edelleen asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja puolison sukupuolen perusteella.

Asiasta päättää kirkolliskokous, johon nyt valittavat kirkkovaltuutetut valitsevat myöhemmin jäsenet.

Kirkolliskokouksen valintoihin kirkon rivijäsenet eivät saa puuttua muuten kuin välillisesti, mikä kertoo demokratiavajeesta ja muutosvastarinnasta. Kaiken huipuksi muutokset on hyväksyttävä kolmen neljäsosan enemmistöllä.

Kirkko viestii mielellään avoimuudesta ja jäsenlähtöisyydestä, mutta totuus ei valitettavasti ole aivan näin ruusuinen. Merkittävää valtaa käyttää pieni vanhoillinen vähemmistö, koska vain yksi seitsemästä kirkon jäsenestä käyttää äänioikeuttaan.

Asiaa on tutkittu paljon, ja tiedämme, että avarakatseisempaa avioliittolinjaa kannattaa merkittävä enemmistö sekä kirkon jäsenistä että työntekijöistä. Vain nykyiset päätöksentekijät haraavat vastaan, ja päätöksenteko on junnannut paikallaan vuosikausia.

Avarakatseisempaa avioliittolinjaa kannattaa merkittävä enemmistö sekä kirkon jäsenistä että työntekijöistä. Vain nykyiset päätöksentekijät haraavat vastaan.

Valitettavasti viivytystaistelu tulee jatkumaan, jos seurakuntavaalien äänestysprosentti pysyy alhaisena. Mikäli kirkko ei pysty uudistumaan ja osoittamaan käytännössä, että se seisoo omien lähimmäisenrakkautta korostavien periaatteidensa takana, sen tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Kehitys on samanlainen kuin naispappeuden kohdalla, josta oli kirkossa taisteltava vuosikymmenten ajan ennen kuin se lopulta hyväksyttiin 1986.

Meidän näkökulmastamme silloin pidetyt tasa-arvon vastaiset puheet ovat pöyristyttävää luettavaa, ja on selvää, että kirkko oli aivan liian pitkään historian väärällä puolella.

Nyt näin ei saa tapahtua, vaan yhdenvertaisuuden on koskettava kaikkia ihmisiä myös kirkossa.

Oskari Rantala
Väitöskirjatutkija, kirkkovaltuutettu ja seurakuntavaaliehdokas
Avara kirkko -valitsijayhdistys / 112

Kategoriat
Mielipidekirjoitus Uncategorized

Jokaisella on oikeus avioliittoon

(Alla minun ja Minna Myllymäen mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Pride-viikon aikaan Keskisuomalaisessa ja Suur-Jyväskylän lehdessä. Olen ajanut sateenkaariparien oikeuksien lisäämistä kirkossa Jyväskylän kirkkovaltuuston jäsenenä sekä varakirkolliskokousedustajana, ja seuraavissa seurakuntavaaleissa nyt marraskuussa voit vaikuttaa siihen, että jatkuuko hommat kirkkovaltuustossa myös ensi kaudella.)

Samojen oikeuksien tulee kuulua kaikille riippumatta siitä, ketä rakastaa. Puolison väärä juridinen sukupuoli sulkee edelleen kirkkojen ovet aviopareilta suuressa osassa Suomea.

Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole vielä tehnyt päätöstä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä. Sateenkaaripareja vihkiviä pappeja on kuitenkin joka puolella maata, ja lain mukaan papin vihkimä avioliitto on aina pätevä.

Hiippakunnasta riippuen sateenkaariparin vihkinyt pappi voi saada työnantajaltaan haukut ja kirjallisen varoituksen. Kaikki seurakunnat eivät myöskään salli tilojensa käyttämistä sateenkaarihäihin. Ei ole oikein, että avioparien kohtelu kirkossa vaihtelee asuinpaikan mukaan.

On aika tehdä avioliitosta kaikkien oikeus myös kirkossa. Historiallisilla syillä tai Raamatun jakeilla ei voi oikeuttaa sateenkaariparien syrjintää. Kristilliset perusarvot, myötätunto ja lähimmäisenrakkaus edellyttävät kaikkien yhdenvertaista kohtelua.

Kirkon virallisen avioliittokannan määrittää kirkolliskokous, jonka kokoonpanosta päättävät seurakuntavaaleissa valittavat kirkkovaltuutetut. Valtaosa kirkon jäsenistä ja myös suurin osa papeista arkkipiispaa myöten kannattaa kirkon avioliittolinjausten korjaamista.

Muutos on kuitenkin hidasta, koska kirkkovaltuustoissa istuvat päättäjät ovat ajatusmaailmaltaan muita kirkon jäseniä konservatiivisempia. Suurin syy tähän on alhainen seurakuntavaalien äänestysprosentti. Kun vain harvat käyttävät äänioikeuttaan, päätöksentekijät eivät edusta kirkon jäsenten suuren enemmistön mielipiteitä.

Tarvitsemme muutosta ja yhdenvertaisesti toimivaa kirkkoa. Sitä rakennetaan äänestämällä seuraavissa seurakuntavaaleissa marraskuussa. Avaraan kirkkoon kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat. Mielestämme kirkon on kannettava vastuuta lähimmäisestä ja ympäristöstä sekä puolustettava oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.

Oskari Rantala ja Minna Myllymäki
Avara kirkko -valitsijayhdistyksen seurakuntavaaliehdokkaita, Jyväskylä

Kategoriat
Mielipidekirjoitus

Terveyskeskusmaksu on terveydelle vaarallinen

Hyvä hoito on Suomessa valitettavan usein kiinni lompakon paksuudesta. Liian monella pienituloisella ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa terveenä pysymisestä. Vuosittain yli 400 000 sote-asiakasmaksua menee ulosottoon.

Vuosittain yli
400 000 sote-asiakasmaksua menee ulosottoon.

Keskeinen eriarvoisuutta luova tekijä ovat terveyskeskusmaksut.

Niitä maksavat ennen muuta työttömät, eläkeläiset ja erilaisissa epävarmoissa työmarkkina-asemissa olevat – siis toisin sanoen he, joiden maksukyky on heikoin. Työssäkäyvillehän terveydenhoito on usein maksutonta.

Terveyskeskusmaksut lisäävät terveyseroja yhteiskunnan hyvin- ja huonomminvoivien välillä. Kun talous on tiukalla, terveysongelmiin ei haeta apua matalalla kynnyksellä, vaan ne pääsevät pahenemaan. Silloin hoito tulee yhteiskunnallekin kalliimmaksi.

Suomesta ei löydy yhtään kansanterveyden asiantuntijaa, joka pitäisi maksuja perusteltuina.

Toinen vastaansanomaton peruste terveyskeskusmaksujen poistolle on se, että ne eivät itse asiassa tuota paljon mitään.

Kymmeniä prosentteja niiden tuotosta kuluu sekä perintäkuluihin että laskujen prosessoimiseen taloushallinnossa, ei terveydenhoidon rahoittamiseen. Suurimpia hyötyjiä yhtälössä ovat perintäyhtiöt. Sosiaali- ja terveyspalvelujen menoista terveyskeskusmaksuilla katetaan vain joitain prosentin kymmenyksiä.

Suomesta ei löydy yhtään kansanterveyden asiantuntijaa, joka pitäisi maksuja perusteltuina. Helsingissä niiden poistaminen on onnistunut ja Keski-Suomen on syytä seurata perässä.

Oskari Rantala
Kirjoittaja on jyväskyläläinen väitöskirjatutkija ja aluevaaliehdokas (vas.)

(Mielipidekirjoitus sanomalehti Keskisuomalaisessa 16.1.2022).

Lisää asiaa aluevaaleista (joissa olen ehdokkaana Keski-Suomessa), löytyy täältä.

Kategoriat
Mielipidekirjoitus

Jotkut lukijat nauttivat kauhusta

Nuorisolääkäri Minna Joki-Erkkilä (HS Mielipide 20.10.) esitti huolensa kauhukirjallisuuden vaikutuksista peruskoululaisten hyvinvoinnille ja kehitykselle. Hänen mukaansa kauhu ei ole missään muodossa kenellekään hyväksi, eikä kahdeksasluokkalaisten tulisi saada lukea kauhukirjoja ilman vanhempien lupaa.

Tummalla pensselillä maalattu kuva nuorten lisääntyneestä pahoinvoinnista, pelosta ja rikollisuudesta ei vastaa kaikilta osin todellisuutta. Nuorisorikollisuus on ollut pitkään laskussa, ja iso osa suomalaisnuorista voi erittäin hyvin, vaikka koronaeristysaika onkin kärjistänyt monen nuoren ja perheen ongelmia. Niin tai näin, sosiaalisten suhteiden oheneminen ja taloudellinen epävarmuus eivät johdu koulussa luetusta kauhukirjallisuudesta.

Toisin kuin elokuvilla ja videopeleillä, kirjoilla ei ole ikärajoja. Kaikkia kauhukirjallisuus ei kiinnosta, eikä tarvitsekaan kiinnostaa, mutta joillekin se on turvallinen kanava jännityksen ja pelon kokemiseen ja negatiivisten tunteiden käsittelyyn.

Ketään ei pidä pakottaa lukemaan kirjoja, jotka aiheuttavat ahdistusta, eikä näin peruskoulussa tapahdukaan. Lukijat ovat kuitenkin erilaisia, ja jotkut nauttivat kauhusta. Jokaisella on omaan kirjamakuunsa oikeus, ja koulun tehtävä on auttaa sen löytämisessä.

Varta vasten lapsille ja nuorille suunniteltua ja heille hyvin sopivaa kauhukulttuuria ja -kirjallisuutta on olemassa enemmän kuin koskaan. Kaikenlaisten asioiden kuvittelu kannattaa.

Oskari Rantala
väitöskirjatutkija
puheenjohtaja, Suomen science fiction- ja fantasiatutkimuksen seura

(Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 24.10.2021).

Kategoriat
Kuntavaalit 2021 Mielipidekirjoitus Politiikka

Bisnes sopii huonosti varhaiskasvatukseen

Varhaiskasvatuksen yksityistämistä tarjotaan säännöllisin väliajoin yhdeksi keinoksi kohentaa Jyväskylän taloustilannetta.

Viimeisimmäksi asia nostettiin pöydälle tuoreessa konsulttiraportissa, joka tarkasteli erilaisia mahdollisuuksia kuntatalouden suunnan kääntämiseksi.

Koko totuus yksityisen varhaiskasvatuksen kustannuksista ei kuitenkaan selviä kaupungin talousarviota lukemalla, vaikka näin monet päättäjätkin tuntuvat kuvittelevan.

Kaupungille yksityisessä päiväkodissa palvelusetelillä toteutettu varhaiskasvatus on paperilla jonkin verran halvempaa kuin kunnallisessa päiväkodissa, mutta laskun maksavat lapsiperheet.

Parin lapsen perheessä palveluntuottajalle maksettava ylimääräinen maksu voi olla vähän alle tuhat euroa vuodessa.

Aivan pikkurahoista ei siis puhuta varsinkaan pienituloisempien perheiden kohdalla.

Korkeampia maksuja ja yksityistä päiväkotia ei useimmiten valita tietoisesti, vaan tärkeimpänä syynä on se, että paikkaa kaupungin päiväkodista ei omasta kaupunginosasta saa, kun ryhmät ovat täynnä.

Yksityisten päiväkotien alhaisempia toimintakuluja selittävät myös työtekijöiden heikompi työehtosopimus sekä se, että erityistä tukea tarvitsevien lasten palvelut ovat usein yksityisissä päiväkodeissa vaatimattomammat.

Kaupungin säästö tarkoittaisi siis perheiden korkeampia maksuja, työntekijöiden huonompia palkkoja sekä joissain tapauksissa heikompia palveluita.

En väitä, etteikö alalla olisi myös esimerkillisesti toimivia yrityksiä ja yksityisissä päiväkodeissa paljon loistavaa työtä tekeviä varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Päinvastoin.

Bisneslogiikka istuu kuitenkin varhaiskasvatukseen huonosti. Yhtiöllä on aina kannustin leikata kuluja, koska se tarkoittaa suurempia tuottoja omistajille. Lasten etu ja työntekijöiden olot tulevat kakkosena.

Oskari Rantala
Kirjoittaja on sivistyslautakunnan jäsen ja kuntavaaliehdokas (vas.) Jyväskylässä.

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.3.2021)

Kategoriat
Mielipidekirjoitus Politiikka

Hallitseeko Suomea todella vihervasemmisto?

Kansanedustaja Jouni Kotiaho (ps.) ilmoitti räväkässä kolumnissaan ”vihervasemmiston” olevan uhka sananvapaudelle, hallitsevan valtamediaa sekä pyörittävän Suomen poliittista elämää ja oikeuslaitosta mielensä mukaan (KSML 4.7.). Olin näistä uutisista positiivisesti yllättynyt.

Olin vuosia sitten perustamassa Jyväskylään Vasemmistoliiton punavihreää puolueosastoa Tulevaa vasemmistoa, ja olemme toki saavuttaneet huomattavaa menestystä ja viime kuntavaaleissa kolminkertaistimme valtuutettujen määrän Jyväskylän valtuustossa yhdestä kolmeen. Merkkejä suvereenista suomalaisen yhteiskunnan hallinnasta en sen sijaan ole vielä havainnut.

Suomi syytää edelleen rahaa ympäristölle haitallisiin tukiin ja ylläpitää sosiaaliturvajärjestelmää, joka loukkuineen usein aktiivisesti estää ihmisiä nousemasta köyhyydestä. Samaan aikaan Suomi voitelee listaamattomien yritysten omistajia ja pääomatulonsa sijoitusyhtiöiden kautta kierrättäviä superrikkaita valtavilla perusteettomilla veroeduilla.

Vieläkin järjettömämpää on Suomen maahanmuuttopolitiikka. Maasta passitetaan ulos turvapaikanhakijoita, joita on koulutettu vuosia veronmaksajien rahoilla ja jotka ovat usein oppineet kielen ja siirtyneet työelämään.

Suomen ikärakenne on tikittävä aikapommi, mutta palautuslennoille päätyy nuoria ja lapsiperheitä. Tähtitieteelliset tulorajat hankaloittavat perheenyhdistämistä niillekin, jotka saavat maahan jäädä.

Kun nämä epäkohdat on korjattu, saattaa ”vihervasemmisto” todella ollakin Suomessa vallan kahvassa, mutta ainakin toistaiseksi Kotiaho saanee olla rauhallisella mielellä.

Hänen kirjoituksensa keskeinen huolenaihe on se, että julkisuudessa vastustetaan liikaa rasismia – rasisteja kun ei Kotiahon mukaan Suomessa ole kuin korkeintaan kourallinen. Ilmeisesti he ovat kuitenkin hyvin tehokkaita, koska Suomi todettiin juuri laajassa tutkimuksessa rasistisimmaksi tutkituksi EU-maaksi, jossa valtaosa afrikkalaistaustaisista kohtaa jatkuvaa rasistista häirintää.

Ehkä Perussuomalaisten kansanedustajien kannattaisi etsiä ratkaisuja tähän ongelmaan sen sijasta, että he uhriutuvat jäätelöjen nimenvaihdoksista. Niistäkin päättävät sitä paitsi ylikansalliset jättiyritykset eikä vihervasemmisto.

Olin myönteisesti yllättynyt myös siitä, että Kotiaho päätti kirjoituksensa sitaattiin George Orwellin totalitarismia ja stalinismia satirisoivasta mestariteoksesta Vuonna 1984.

Koko elämänsä kansallismielisiä ja vanhoillisia arvoja, rahan valtaa ja epädemokraattisuutta vastaan kamppailleen Orwellin kirja onkin äärimmäisen ajankohtainen, kun tarkastellaan Perussuomalaisten Puolassa, Unkarissa ja Virossa valtaan päässeiden hengenheimolaisten aloittamia puhdistuksia maan historiankirjoituksessa, mediassa ja yhteiskunnassa.

Sitä on syytä suositella kesälukemiseksi kaikille puoluekantaan katsomatta.

Oskari Rantala
varavaltuutettu (vas.), kirjallisuudentutkija,
Jyväskylä

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 8.7.2020)

Kategoriat
Mielipidekirjoitus Politiikka

Joutuvatko pienituloiset koronakriisin maksajiksi?

Koronavirus aiheuttaa yhteiskunnalle valtavan laskun ja julkiselle sektorille suuria säästöpaineita tulevina vuosina.

Jyväskylässä keskustelut kymmenien miljoonien eurojen leikkauksista käynnistyvät tulevana syksynä, eikä ole vaikea arvata, millaisia ehdotuksia tulemme näkemään esimerkiksi sivistyspalveluissa: opetustuntien ja opettajien määrän vähentämistä, suurempia luokkakokoja, leikkauksia kehitysvammaisten oppilaiden tukeen sekä yhä lisää säästöjä varhaiskasvatuksesta.

Varmaankin painopistettä ehdotetaan jälleen siirrettäväksi julkisesta yksityiseen varhaiskasvatukseen, joka on kaupungille halvempaa mutta perheille kalliimpaa.

Talouskriiseissä leikkauspöydälle joutuvat valitettavasti aina ennaltaehkäisevät palvelut, jotka eivät ole lakisääteisiä.

Lopputuloksena on kuitenkin pidemmällä aikavälillä suurempi lasku, kun ongelmiin ei päästä puuttumaan ajoissa.

Jonot pitenevät, raskaampien palveluiden tarve kasvaa ja kaupunkilaiset voivat huonommin.

Toinen suuri riski ovat palvelumaksujen korotukset, jotka lisäävät taloudellista eriarvoisuutta.

Kun palveluista rahoitetaan entistä suurempi osa samansuuruisilla maksuilla sekä pieni- että suurituloisille, köyhä maksaa suhteessa enemmän välttämättömistä palveluistaan.

Järkevämpää politiikkaa on rahoittaa palvelut verotuksella, jotta kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti.

Verotuksen painopisteissä on kuitenkin korjattavaa.

Keskikokoisten palkkatulojen verotus on kohtuullisen korkeaa, kun taas suuria pääomatuloja kohdellaan kevyesti ja erilaiset porsaanreiät mahdollistavat verojen minimoinnin.

Kaikista varakkaimpien listaamattomien yhtiöiden omistajilla on kiusaus nostaa palkkatulot osinkoina, joita ei veroteta juuri ollenkaan, ja erilaiset sijoitusyhtiöjärjestelyt voivat tiputtaa listattujenkin yhtiöiden omistajien verot murto-osaan siitä mitä tavallinen kansalainen joutuu pääomatuloistaan maksamaan.

Mikäli veropohja pidetään sellaisena, että kaikki maksavat reilun osuutensa, voimme välttää aiempien talouskriisien virheet.

Myös Suomen talouden pyörät pyörivät tehokkaammin, kun huolehdimme siitä, ettei köyhyys pääse lisääntymään eikä koulutus joudu leikkauskohteeksi.

Koronaviruksen kustannuksia ei voi kaataa yksin kuntatalouden kannettaviksi, vaan ratkaisuja on tehtävä myös Arkadianmäellä.

Oskari Rantala
varavaltuutettu, sivistyslautakunnan jäsen (vas.)
Jyväskylä

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 28.5.2020)

Kategoriat
Mielipidekirjoitus Politiikka

Lopeta syrjintä, Tapio Puolimatka!

Tapio Puolimatka jatkaa (KSML 16.3.) ristiretkeään sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia vastaan.

On valitettavaa, että mediassa saavat tilaa kansanedustajaehdokkaat, joiden vaalikampanja perustuu pelkojen lietsomiseen ja haavoittuvien vähemmistöjen syrjintään. Kirjoituksen asiavirheet on kuitenkin syytä korjata.

Suomen nykyinen transsukupuolisia koskeva lainsäädäntö on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa, ja Suomi on saanut lukuisia huomautuksia ihmisoikeuksien toteutumista valvovilta YK-elimiltä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta. Translain uudistamiselle ei siis ole vaihtoehtoja.

Puolimatka hyökkää erityisesti sitä vastaan, että sukupuolen juridinen vahvistaminen voisi perustua itsemäärittelyyn – siis siihen, että kukin voisi saada haluamansa sukupuolen merkityksi viralliseen väestötietorekisteriin.

Kyse ei ole henkilötunnuksen toiseksi viimeisen merkin muuttamista suuremmasta asiasta, mutta Puolimatka maalailee uhkakuvia lasten huostaanotoista, alaikäisten sukupuolenkorjausleikkauksista ja terveydelle vaarallisista hormonihoidoista.

Näiden epärehellisten vihjailujen levittäminen on vastuutonta.

Oskari Rantala
tutkija
Jyväskylä

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 19.3.2019)

Kategoriat
Mielipidekirjoitus Seurakuntavaalit 2018

Milloin kirkko lopettaa seksuaalivähemmistöjen syrjinnän?

(Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 28.10.2018. Olen ehdolla seurakuntavaaleissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurimmassa seurakunnassa eli Jyväskylässä. Äänestää voi 6.-10.11. ja 18.11. Lisätietoa seurakuntavaaleista.)

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta olevien avioliittoihin on skitsofreeninen. Kirkko tekee kaikkensa esiintyäkseen suvaitsevaisena ja on mahdollistanut jopa erityisen rukoustilaisuuden järjestämisen samaa sukupuolta olevien parien avioliiton juhlistamiseksi — kunhan sitä ei nimitetä avioliiton siunaamiseksi tai vihkimiseksi.

Uudistetun avioliittolain tultua voimaan papit voivat kuitenkin vastoin piispojen ohjeita vihkiä myös samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon, ja nämä avioliitot ovat juridisesti täysin päteviä. Jokainen jyväskyläläinen aviopari — oli heidän sukupuolensa mikä hyvänsä — voi helposti löytää papin, joka on valmis vihkimään heidät avioliittoon.

Tilanne on täysin päätön, ja sellaisena se jatkuu niin pitkään kuin kirkossa ovat vallan kahvassa nykyiset vanhoilliset kirkkopäättäjät. Kun kymmenestä kirkon jäsenestä 8,5 ei äänestä seurakuntavaaleissa, pieni vähemmistö pystyy pitämään kirkkoa kuristusottessaan ja estämään tasa-arvoisten uudistusten toteuttamisen. Nyt marraskuussa voimme kuitenkin äänestää muutoksen puolesta.

Kaikesta suvaitsevaisesta asenteesta ja rukoustilaisuuksista huolimatta kysymys on kuitenkin räikeästä syrjinnästä: evankelis-luterilainen kirkko asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella nojaten vanhoihin traditioihin ja muinaisiin harhaluuloihin. Ihmettelen, miten yksikään ajatteleva kristitty voi tämän hyväksyä.

Ratkaisuksi ei riitä, että syrjintää vähennetään — sen on loputtava. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat kirkossa jo arkipäivää, joten muutos on mahdollinen, ja se on tehtävä nyt.

Kategoriat
Mielipidekirjoitus

Akavan on noustava aktiivimallia vastaan

Petyin työmarkkinakeskusjärjestöni Akavan päätökseen olla ottamatta osaa perjantaina järjestettyyn mielenosoitukseen, joka vastusti työttömien toimeentuloa leikkaavaa ”aktiivimallia”. On erinomaista, että jotkut akavalaiset liitot kuten Akavan Erityisalat, Tieteentekijöiden liitto ja Insinööriliitto ovat itse tehneet ratkaisun osallistumisesta. Sen sijaan on käsittämätöntä, etteivät kaikki työntekijöiden edunvalvojat halua olla mukana toimimassa kaikkien työntekijöiden etujen puolesta.

Työpaikkani akavalaisena luottamushenkilönä olen vakuuttanut liittoihin kuulumattomille työntekijöille, että jäsenyys ammattiliitossa kannattaa ja että liittojen jäsenet voivat luottaa Akavan ajavan työntekijöiden etuja yhteiskunnassa. Nyt ei valitettavasti siltä näytä, vaan Akava on valmis seisomaan sivussa.

Tulevaisuuden työelämä pitää sisällään entistä enemmän epätyypillisiä työsuhteita, pätkä- ja silpputöitä sekä erilaisten töiden ja tilanteiden välillä tasapainoilua. Työnantajat vaihtuvat, kun uusia yrityksiä syntyy ja vanhoja katoaa tai ne muuttavat muotoaan nopeammin kuin ennen. Yhä useampi työntekijä on jossain vaiheessa uraansa työttömänä.

Tulevaisuuteen katsovan ay-liikkeen on rakennettava yhteiskuntaa, jossa työntekijällä on parhaat mahdollisuudet pärjätä myös töiden väliaikaisesti loppuessa. Siihen yhteiskuntaan ei saa kuulua työttömyysturvan leikkaaminen, mikäli töitä tai työttömille tarjottavia palveluita ei ole riittävästi saatavilla.

Juuri järjestöjen, jotka valvovat meidän korkeasti koulutettujen etuja, pitäisi olla erityisen aktiivisia aktiivimallin vastustajia, sillä vaarana on myös järjetön byrokratia. Koulutusta ja asiantuntijuutta vaativiin tehtäviin työllistyvät eivät hyödy puolipakollisista CV-kursseista – tuloksena on enemmän passivoitumista kuin aktivoitumista, jos he joutuvat istumaan niillä työnhaun ja oman osaamisen kehittämisen sijasta.

Aktiivimallin taustalla on tapa, jolla työllisyyttä tilastoidaan.

Koska lyhyitä ja satunnaisia työpätkiä tehneitä työttömiä ei tilastoida työttömiksi, hallitus voinee tulevaisuudessa väittää aktiivimallin lisänneen työllisyyttä, vaikka näin ei ole käytännössä tapahtunut. Ainoastaan työttömän elämä on muuttunut hankalammaksi.

Oskari Rantala
Jyväskylä

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 3.2.2018)