Avainsana: maahanmuutto

Kategoriat
Mielipidekirjoitus Politiikka

Hallitseeko Suomea todella vihervasemmisto?

Kansanedustaja Jouni Kotiaho (ps.) ilmoitti räväkässä kolumnissaan ”vihervasemmiston” olevan uhka sananvapaudelle, hallitsevan valtamediaa sekä pyörittävän Suomen poliittista elämää ja oikeuslaitosta mielensä mukaan (KSML 4.7.). Olin näistä uutisista positiivisesti yllättynyt.

Olin vuosia sitten perustamassa Jyväskylään Vasemmistoliiton punavihreää puolueosastoa Tulevaa vasemmistoa, ja olemme toki saavuttaneet huomattavaa menestystä ja viime kuntavaaleissa kolminkertaistimme valtuutettujen määrän Jyväskylän valtuustossa yhdestä kolmeen. Merkkejä suvereenista suomalaisen yhteiskunnan hallinnasta en sen sijaan ole vielä havainnut.

Suomi syytää edelleen rahaa ympäristölle haitallisiin tukiin ja ylläpitää sosiaaliturvajärjestelmää, joka loukkuineen usein aktiivisesti estää ihmisiä nousemasta köyhyydestä. Samaan aikaan Suomi voitelee listaamattomien yritysten omistajia ja pääomatulonsa sijoitusyhtiöiden kautta kierrättäviä superrikkaita valtavilla perusteettomilla veroeduilla.

Vieläkin järjettömämpää on Suomen maahanmuuttopolitiikka. Maasta passitetaan ulos turvapaikanhakijoita, joita on koulutettu vuosia veronmaksajien rahoilla ja jotka ovat usein oppineet kielen ja siirtyneet työelämään.

Suomen ikärakenne on tikittävä aikapommi, mutta palautuslennoille päätyy nuoria ja lapsiperheitä. Tähtitieteelliset tulorajat hankaloittavat perheenyhdistämistä niillekin, jotka saavat maahan jäädä.

Kun nämä epäkohdat on korjattu, saattaa ”vihervasemmisto” todella ollakin Suomessa vallan kahvassa, mutta ainakin toistaiseksi Kotiaho saanee olla rauhallisella mielellä.

Hänen kirjoituksensa keskeinen huolenaihe on se, että julkisuudessa vastustetaan liikaa rasismia – rasisteja kun ei Kotiahon mukaan Suomessa ole kuin korkeintaan kourallinen. Ilmeisesti he ovat kuitenkin hyvin tehokkaita, koska Suomi todettiin juuri laajassa tutkimuksessa rasistisimmaksi tutkituksi EU-maaksi, jossa valtaosa afrikkalaistaustaisista kohtaa jatkuvaa rasistista häirintää.

Ehkä Perussuomalaisten kansanedustajien kannattaisi etsiä ratkaisuja tähän ongelmaan sen sijasta, että he uhriutuvat jäätelöjen nimenvaihdoksista. Niistäkin päättävät sitä paitsi ylikansalliset jättiyritykset eikä vihervasemmisto.

Olin myönteisesti yllättynyt myös siitä, että Kotiaho päätti kirjoituksensa sitaattiin George Orwellin totalitarismia ja stalinismia satirisoivasta mestariteoksesta Vuonna 1984.

Koko elämänsä kansallismielisiä ja vanhoillisia arvoja, rahan valtaa ja epädemokraattisuutta vastaan kamppailleen Orwellin kirja onkin äärimmäisen ajankohtainen, kun tarkastellaan Perussuomalaisten Puolassa, Unkarissa ja Virossa valtaan päässeiden hengenheimolaisten aloittamia puhdistuksia maan historiankirjoituksessa, mediassa ja yhteiskunnassa.

Sitä on syytä suositella kesälukemiseksi kaikille puoluekantaan katsomatta.

Oskari Rantala
varavaltuutettu (vas.), kirjallisuudentutkija,
Jyväskylä

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 8.7.2020)

Kategoriat
Mielipidekirjoitus Politiikka

Halla-ahon perussuomalaiset ajavat köyhiä vastakkain

Perussuomalaiset valitsivat Jyväskylän puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajakseen Jussi Halla-ahon.

Linjapuheessaan Halla-aho kertoi, mihin suuntaan hän aikoo puoluettaan viedä. Uusi puheenjohtaja totesi muun muassa, että ”köyhät nimenomaan ovat vastakkain” – tarkoittaen, että pienituloisten suomalaisten etuja ajetaan maahanmuuttajien asemaa kurjistamalla, maahanmuuttoa rajoittamalla ja kehitysapua leikkaamalla.

Ajatus on tietysti älytön, mutta monimutkaistuvassa maailmassa rajusti yksinkertaistavat ja heikommassa asemassa olevia ihmisryhmiä demonisoivat poliittiset puheenvuorot ovat ikävä kyllä olleet hyvin tehokkaita. Vihaa on valitettavan helppo myydä, vaikka vielä missään muukalaisvastainen oikeistopopulismi ei ole onnistunut tuottamaan ”oman maan köyhille” mitään hyvää.

Köyhien ja pienituloisten aseman parantamiseen on olemassa vain yksi resepti, ja se on sama kaikkialla maailmassa: pienemmät tuloerot, kohtuulliset palkat ja työntekijöiden vahva neuvotteluasema työelämän muutoksissa sekä riittävä sosiaaliturva, jotta myös työttömien, eläkeläisten ja muiden työelämän ulkopuolella olevien ihmisryhmien säällinen toimeentulo on turvattu.

Tällä linjalla osa perussuomalaisistakin oli ennen, tai ainakin ennen viime eduskuntavaaleja ja Sipilän hallitusohjelmaan sitoutumista.

Sen jälkeen puolue on ollut mukana kasvattamassa tuloeroja, kurjistamassa työntekijöiden asemaa ja purkamassa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita, koska ”se on tässä taloustilanteessa välttämätöntä”.

Taloustieteelliset tosiasiat eivät tätä linjaa ole tukeneet, vaan kyse on ollut poliittisesta arvovalinnasta.

Niin tai näin, Timo Soinin johdolla isänmaallisuuden pimeä puoli pidettiin perussuomalaisissa jotenkuten aisoissa ja rasistisista puheista joutui myös vastuuseen. Kun katsoo puolueen uusia johtajia, on selvää, että tulevaisuudessa asiat ovat toisin.

Uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja toinen varapuheenjohtaja Teuvo Hakkarainen ovat molemmat saaneet tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kumpikaan ei ole suostunut edes pahoittelemaan tekemäänsä rasistista rikosta tai myöntänyt tehneensä väärin.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Laura Huhtasaari on puolestaan ollut muun muassa puhujana Suomi ensin -järjestön mielenosoituksessa.

Kyseinen järjestö kerää kannattajakortteja saadakseen useiden rikosepäilyjen takia etsintäkuulutetun ja ulkomailla edelleen piileskelevän MV-lehden perustaja Ilja Janitskinin presidenttiehdokkaaksi.

Kolmas varapuheenjohtaja, kansanedustaja Juho Eerola on ollut otsikoissa kun paljastui, että hänen läheinen avustajansa oli hakenut jäsenyyttä uusnatsijärjestö Suomen vastarintaliikkeestä, ja Eerola vastusti kiivaasti avustajansa erottamista.

Tällaiset voimat perussuomalaisia nyt johtavat.

Mitkä ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja oikeusvaltiota kunnioittavat puolueet voivat tehdä tällaisten poliittisten toimijoiden kanssa yhteistyötä?

Oskari Rantala
varapuheenjohtaja, Vasemmistoliiton Jyväskylän kunnallisjärjestö

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 3.6.2017)

Kategoriat
Jyväskylä Politiikka Raha

Minne katosivat rasistien miljardit?

Jyväskylässä järjestetään huomenna Jotain rajaa! -mielenosoitus, jossa vastutetaan ”hallituksen hallitsematonta ja vastuutonta politiikkaa” turvapaikka-asioissa. Järjestäjät näyttävät mielenosoituskutsujensa perusteella olevan huolissaan ennen muuta Suomen taloudesta.

Mainosteksti alkaa jykevästi:

Maahamme on tänä vuonna tulossa yli 50 000 turvapaikanhakijaa. Jo yksin tämän vuoden tulijoiden vuosittainen kuluerä lähentelee miljardia.

Isoja numeroita. Harmi vain, että ne ovat täysin tuulesta temmattuja.

Sisäministeriön tämänhetkinen arvio vuonna 2015 saapuvien turvapaikanhakijoiden määrästä on 30 000 – 35 000. Kustannusten laskeminen onkin sitten monimutkaisempi operaatio, ja miljardia lähenteleviinkin lukuihin voidaan päästä riittävän luovilla laskutoimituksilla, mutta niillä alkaa olla aika vähän tekemistä todellisuuden kanssa.

Maahanmuuton kustannuksista huutelu on perinteisesti kuulunut perussuomalaisten lempipuuhiin, eikä niin pientä maahanmuuttoon tai kehitysapuun liittyvää summaa olekaan ettei se olisi pois Uudelta Lastensairaalalta, Heinolan reumasairalalta sekä muilta valkoihoisia, kristittyjä ja rehellisiä suomalaisia hoitavilta instituutioilta. Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen perusta on julkaissut Samuli Salmisen raportin maahanmuuton kustannuksista, jossa maahanmuuton arveltiin kokonaisuutenaan maksavan Suomelle 700 miljoonaa vuodessa.

Kovin tarkkaa tarkastelua numerot eivät kuitenkaan kestä, vaan näin suureen lukuun päästäkseen Salmisen täytyi jakaa kaikkien julkishyödykkeiden kustannukset tasan kaikille. Se tarkoittaa, että jos 5 prosenttia Suomessa oleskelevista on maahanmuuttajia, maahanmuuton kustannuksiksi lasketaan silloin esimerkiksi 5 prosenttia maanpuolustusmenoista. Jopa kaltaiseni humanisti ymmärtää, ettei tällaisissa laskelmissa ole päätä eikä häntää.

Huomautin näistä ongelmista Jotain rajaa! -mielenosoituksen Facebook-sivulla, ja vaikka vastaanotto oli aika kylmäkiskoinen ja kommenttini poistettiin pian, niin yllätyksekseni tapahtuman järjestäjät päätyivät kuitenkin muuttamaan esittelytekstejä. Nyt maahanmuuttao vastustetaan, koska

Maahamme on tänä vuonna tulossa arviolta 30 – 35 000 turvapaikanhakijaa. Tämä on johtanut 452 miljoonan euron lisärahoitustarpeeseen tilanteessa, jossa valtio muutenkin velkaantuu nopeasti.

Arvio turvapaikanhakijoiden määrästä väheni 40 prosenttia ja kustannukset putosivat alle puoleen. Ikävä kyllä keskustelijoiden vihamielisyys maahanmuuttajia kohtaan ei laskenut puoleen, mikä on omituista, koska Suomen taloudesta huolissaan olevienhan luulisi olevan innoissaan näin hyvistä uutisista.

”Nämä kulut ovat yksi seikka, miksi vastustan tilannetta”, yksi rehellisimmästä päästä oleva rasisti myönsi. ”Yksi on suomalaisuuden katoaminen, yksi on islamisaatio…. ja näitä riittää.”

Joka tapauksessa hyvät uutiset eivät lopu tähän. Valtio on kyllä tehnyt tänä vuonna neljä lisätalousarviota, joiden yhteisvaikutus kohoaa jonnekin puolen miljardin kieppeille. Siitä on kuitenkin maahanmuuton kustannuksiin sijoitettu vain murto-osa, nopeasti laskien vähän yli 100 miljoonaa. Jos joku on kiinnostunut tarkemmista luvuista, tiedot löytyvät Valtiovarainministeriön sivuilta.

Eikä siinä vielä kaikki. Nämä summat kuvaavat tietysti vain turvapaikanhakijoista aiheutuneita kuluja. Yhteiskunta saa toisaalta myös tuloja, kun vastaanottokeskuksiin ja hallintoon palkataan työntekijöitä, jotka pääsevät pois työttömyyskortistosta ja maksavat palkoistaan veroja, tai kun turvapaikanhakijat käyttävät pientä sosiaaliturvaansa kulutukseen, mistä rahaa valuu arvonlisäveron muodossa valtion kassaan ja niin edelleen. Tietenkään nämä summat eivät päätä huimaa, mutta joku merkitys kokonaisuuteen niilläkin on.

Pitäisi myös muistaa, että kotouttaminen tuottaa mahdollisesti muita hyötyjä pitemmällä aikavälillä, kun maahan saapuneet aikanaan siirtyvät työelämään. Ensimmäisten kuukausien aikana se ei ole lain mukaan edes mahdollista, vaikka heillä olisi koulutus ja ammatti. Myös kielen oppiminen ottaa oman aikansa.

Toisaalta pelkistä kustannuksista puhuminen on hieman vastenmielistä, kun kyse on kuitenkin lopulta ihmisistä, joilla on oikeus suojeluun. Kansainvälisten sopimusten mukaan jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa, ja jokainen hakemus on käsiteltävä lakien mukaan.

Siksi aion mennä huomenna Jotain rajaa rasismille -vastamielenosoitukseen. Tule sinäkin!

PS: Tässä vielä kolme Jotain rajaa -porukalle esittämääni kysymystä, joihin en koskaan saanut vastauksia. Jos joskus löydätte jostain maahanmuuton vastustajan, joka osaa vastata näihin, kuulisin siitä mielelläni.

  1. Pointtinne on, että pakolaisia tulee nyt niin paljon, että heidän vastaanottamisensa tulee liian kalliiksi. Jos näin on, niin mikä olisi sitten hyväksyttävä pakolaismäärä ja paljonko olisitte valmiita heidän vastaanottamisestaan maksamaan?
  2. Mikä on kestävä moraalinen perustelu sille, että Suomi voisi kieltäytyä vastaanottamasta pakolaisia, jonka henki on vaarassa lähtömaassa? Turvapaikkaprosessissa selvitetään, onko henkilö oikeutettu kansainväliseen suojeluun (ja osalla turvapaikanhakijoista vastaus on todennäköisesti ei), joten eikö nykyinen järjestelmäkin huolehdi ns. ”turvapaikkaturismista”, jolle vaaditte loppua?
  3. Sanotte, että haluatte kohdentaa resurssit paremmin hädänalaisten ihmisten auttamiseen. Mitä se tarkoittaa? Vaaditteko esimerkiksi lisää kehitysapua ja paljonko?