Hyvä hoito on Suomessa valitettavan usein kiinni lompakon paksuudesta. Liian monella pienituloisella ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa terveenä pysymisestä. Vuosittain yli 400 000 sote-asiakasmaksua menee ulosottoon.
Vuosittain yli
400 000 sote-asiakasmaksua menee ulosottoon.
Keskeinen eriarvoisuutta luova tekijä ovat terveyskeskusmaksut.
Niitä maksavat ennen muuta työttömät, eläkeläiset ja erilaisissa epävarmoissa työmarkkina-asemissa olevat – siis toisin sanoen he, joiden maksukyky on heikoin. Työssäkäyvillehän terveydenhoito on usein maksutonta.
Terveyskeskusmaksut lisäävät terveyseroja yhteiskunnan hyvin- ja huonomminvoivien välillä. Kun talous on tiukalla, terveysongelmiin ei haeta apua matalalla kynnyksellä, vaan ne pääsevät pahenemaan. Silloin hoito tulee yhteiskunnallekin kalliimmaksi.
Suomesta ei löydy yhtään kansanterveyden asiantuntijaa, joka pitäisi maksuja perusteltuina.
Toinen vastaansanomaton peruste terveyskeskusmaksujen poistolle on se, että ne eivät itse asiassa tuota paljon mitään.
Kymmeniä prosentteja niiden tuotosta kuluu sekä perintäkuluihin että laskujen prosessoimiseen taloushallinnossa, ei terveydenhoidon rahoittamiseen. Suurimpia hyötyjiä yhtälössä ovat perintäyhtiöt. Sosiaali- ja terveyspalvelujen menoista terveyskeskusmaksuilla katetaan vain joitain prosentin kymmenyksiä.
Suomesta ei löydy yhtään kansanterveyden asiantuntijaa, joka pitäisi maksuja perusteltuina. Helsingissä niiden poistaminen on onnistunut ja Keski-Suomen on syytä seurata perässä.
Oskari Rantala
Kirjoittaja on jyväskyläläinen väitöskirjatutkija ja aluevaaliehdokas (vas.)
(Mielipidekirjoitus sanomalehti Keskisuomalaisessa 16.1.2022).
Lisää asiaa aluevaaleista (joissa olen ehdokkaana Keski-Suomessa), löytyy täältä.
Oskari Rantala 