sivistyslautakunta – Oskari Rantala

Lapset kärsivät Jyväskylän leikkauslinjasta

Valmisteilla oleva Jyväskylän kaupungin hyvinvointikertomus on karua luettavaa, mutta tulosten ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Kaupunki on hoitanut talouttaan jo pitkään leikkaamalla ja kuntalaisten palveluja karsimalla. Erityisen huolestuttavia ovat lapsiin liittyvät tiedot.

Köyhyysrajalla elävien lapsiperheiden määrä on kolminkertaistunut 1990-luvun jälkeen, ja tänään jyväskyläläislapsista useampi kuin joka kymmenes kasvaa hyvin pienituloisessa perheessä.

Myös toimeentulotukea saavien perheiden osuus on kasvussa, ja vähävaraisuus, matala koulutus, työttömyys, yksinäisyys ja runsas päihteidenkäyttö usein periytyvät sukupolvelta toiselle. Vaikka monet voivat hyvin, hyvinvointi jakautuu liian epätasaisesti.

Hyvinvointikertomuksessa nousee vahvasti esiin, että kiusaaminen on kouluissa edelleen vakava ongelma. Esimerkiksi koulutuksen ulkopuolelle jääneistä ja muista ongelmista kärsivistä nuorista, joita kohdataan etsivässä nuorisotyössä, lähes kaikki ovat kokeneet kiusaamista.

Ongelmat eivät korjaudu itsestään, vaan tarvitaan panostuksia perheiden ja lasten hyvinvointiin – suomeksi siis rahaa. Poliittista tahtoa tähän ei kuitenkaan meinaa löytyä, vaan sen sijasta lasten palvelut ovat olleet koko valtuustokauden leikkauspöydällä.

Luokkakoot kasvavat ja kouluissa on jopa 26 oppilaan ykkösluokkia. Päiväkodeissakin lapsiryhmien koko voi kasvaa pitkälle yli 20:n johtuen osapäiväisten lasten tilastointitavasta.

Jokainen voi kuvitella, miten liian suuret ja äänekkäät ryhmät vaikuttavat pieniin lapsiin. Miten lasten ongelmiin voidaan päiväkodissa tai koulussa puuttua, jos opettajilla ei ole aikaa muuhun kuin kaikista akuuteimpien konfliktien estämiseen?

Myös koulukuraattoreita ja psykologeja on Jyväskylässä vähemmän kuin kaikissa muissa Suomen suurimmissa kaupungeissa.

Kaupunginvaltuustossa on vastikään runnottu läpi muun muassa päivähoito-oikeuden rajoittaminen, vaikka Suomen jokainen lastensuojelun alan asiantuntijajärjestö oli sitä vastaan.

Rajaus on hankaloittanut jopa joka kymmenennen palveluita käyttävän perheen arkea, ja erityisen suuria ongelmia se on aiheuttanut pienituloisille ja pätkätyöläisille, joiden arki on ennestäänkin haastavaa.

Valitettavasti politiikka on sellaista kuin millaisia päättäjätkin ovat. Kaupunginvaltuuston keski-ikä on yli 50 vuotta.

Lähes kaikki valtuutetut ovat hyväpalkkaisissa ja kokopäiväisissä töissä, ja päivähoitoikäisiä tai edes kouluikäisiä lapsia on ani harvoilla. Niinpä on luonnollista, etteivät pienituloisten ja pätkätyöläisten ongelmat ole korkealla heidän prioriteettilistallaan.

Vaarana on, että lyhytnäköinen leikkauspolitiikka jatkuu myös ensi kaudella. Kuntavaaliehdokkaiden keskimääräiset tulot ovat korkeammat kuin lähes 80 prosentilla suomalaisista.

Tarvitsemme kipeästi päättäjiä, joita kiinnostavat myös muiden kuin jo ennestään hyvinvoivien asiat.

Oskari Rantala
Sivistyslautakunnan jäsen, Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas

Olen ehdokkaana Jyväskylässä kuntavaaleissa 2017. Lue lisää kampanjasivultani!

Asuuko lapsesi Jyväskylässä tai oletko muuten sitä mieltä, että lapsilta leikkaaminen on huonoa politiikkaa? Nyt on syytä huolestua.

Keskiviikkona 21.9. käsitellään sivistyslautakunnassa ensi vuoden talousarvioesitystä, johon sisältyvät leikkaukset ovat ennennäkemättömän rajuja. Tällä vaalikaudella lasten palveluja on höylätty jatkuvasti muun muassa lakkauttamalla kouluja, suurentamalla luokkakokoja, supistamalla määrärahoja ja poistamalla subjektiivinen oikeus päivähoitoon.

Nyt kaupunginhallituksen talousarviokehykseen pääsemiseksi olisi toteutettava massiiviset yli kolmen miljoonan euron supistukset vielä edellisten heikennysten lisäksi. Ehdotettavat toimenpiteet ovat karmivaa luettavaa.

Päiväkotiryhmiä suurennettaisiin rajusti ja joka kahdeksatta jyväskyläläistä lastentarhanopettajaa uhkaisi irtisanominen. Myös peruskoulujen luokkakokoja kasvatettaisiin entisestään, mikä heikentää oppimistuloksia ja lisää turvattomuutta koulussa. Pienten lasten perheille tärkeät perhepuistot, joiden kustannukset ovat kaupungin budjetissa käytännössä olemattomat, sulkisivat ovensa lopullisesti.

Leikkaukset ovat paitsi kohtuuttomia myös hölmöläisten säästökeinoja. Mikäli matalamman kynnyksen kerhotoiminta lakkautetaan suunnitelmien mukaisesti, lisää lapsia siirtyisi päiväkoteihin. Jokainen varhaiskasvatuksen rahoituksesta jotain ymmärtävä tietää, että se aiheuttaa kaupungille suuremmat kustannukset. Leikkuriin on niin ikään joutumassa Elämäntaitojen yksikkö, joka tukee kehitysvammaisia nuoria pääsemään toisen asteen koulutukseen ja selviytymään ilman kalliimpia yhteiskunnan tukitoimia.

Lyhytnäköisiä leikkauksia ollaan tehtailemassa myös perusturvalautakunnan alaisiin lapsiperheiden sosiaalipalveluihin. Jopa 500 lasta ja perhettä on menettämässä mahdollisuuden tukihenkilötoimintaan, avopäihdekuntoutukseen ja perheohjaukseen. Miksi ihmeessä Jyväskylän päättäjät haluavat maksaa mieluummin kalliimpia lastensuojelukustannuksia kuin rahoittaa ennaltaehkäiseviä palveluita?

Varsinkaan kaupungilla, jonka talous on kuralla, ei pitäisi olla varaa tehdä typeriä säästöjä. Palvelut on suunniteltava älykkäästi, ja menojen kasvua hillitseviä ennaltaehkäiseviä palveluita ei pidä leikata missään tilanteessa.

Lapsiin kohdistuvat leikkaukset voitaisiin helposti välttää nostamalla kunnallisveroa muutamilla prosenttiyksikön kymmenyksillä. Keskimääräisen kuntalaisen kukkarossa se tarkoittaisi vain muutamia euroja kuukaudessa. Kun valtion verotuskin ensi vuonna kevenee, kuntaveron nosto ei ole kenenkään kannalta kohtuuton ratkaisu — varsinkin kun vaihtoehtona ovat raa’at leikkaukset. Myös lähes kaikissa naapurikunnissa, joiden kanssa kaupunki kilpailee hyvistä veronmaksajista, verot ovat korkeammat. (Asiasta on ollut liikkeellä myös toisenlaista legendaa, mutta näin se on.)

Jyväskylä esiintyy mielellään lapsiystävällisenä kaupunkina, mutta jos nyt väläytellyt leikkaukset toteutuvat, kaupungin strategiasta on syytä lopullisesti poistaa kauniit tavoitteet hyvistä palveluista ja turvallisesta kasvuympäristöstä.

Lopulliset päätökset tehdään kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa loppuvuoden aikana. Jokaisen säästösuunnitelmista huolestuneen kaupunkilaisen on syytä ottaa päättäjiin yhteyttä ja kertoa heille oma mielipiteensä ennen kuin päätökset on jo tehty.

Miten päätökset sitten tehdään? Tässä tiivistys pähkinänkuoressa:

Asia käsitellään keskiviikkona 21.9. sivistyslautakunnassa, jossa itse istun Vasemmistoliiton edustajana. Itse en aio miljoonan leikkauksia hyväksyä, ja toivon, etteivät muutkaan — olen jopa varovaisen toiveikas, koska puoluekannasta riippumatta lautakunnan jäsenet ymmärtävät, että kouluista ja varhaiskasvatuksesta leikkaaminen on tuhoisaa.

Lautakunta ei kuitenkaan päätä asiasta lopullisesti, vaan lautakuntien esitykset saatuaan kaupunginjohtaja Timo Koivisto tekee oman talousarvioesityksensä kaupunginhallitukselle 24.10. Kaupunginhallitus käsittelee talousarviota kaupunginjohtajan esityksen pohjalta loka-marraskuussa ja tekee päätöksen omasta talousarvioesityksestään kaupunginvaltuustolle 21.11. Kaupunginvaltuusto siunaa talousarvion lopullisesti kokouksessaan 28.11.

Erityisesti kannattaa huomata, että vaikka sivistyslautakunta päättäisi nyt vastustaa päivähoitoryhmien ja luokkakokojen kasvattamista sekä perhepuistojen lakkauttamista (kuten epäilen kokouksessa käyvän), se ei tarkoita, etteivätkö nämäkin säästötoimet voisi kaupunginjohtajan leikkauslistalle päätyä.

leikkaukset