Vaalikähinöiden ikävin puoli on se, että kaikki ehdokkaat ja puolueet eivät puhu aivan totta. Vaihtoehtoiset faktat ja populistiset yleistykset tietysti kuuluvat politiikkaan, mutta täytyy sanoa, että kun kävelee vaalikadun päästä päähän ja hieman höristää korviaan äänestäjille saarnaavien ehdokkaiden kohdalla, niin kuulee kyllä melkoisia kalajuttuja.
Mitään uutta siinä ei tietenkään ole, eikä nyt eletä ”faktojen jälkeistä aikaa” sen enempää kuin aiemminkaan — sitä ”faktojen aikaa” ei nimittäin ole koskaan ollut.
Voisi väittää niinkin, että nettiaikakaudella väärien tietojen levittäminen on vaikeampaa kuin ennen.
Menneinä aikoina puoluejohtajaukot saivat syöttää vaalikarjalle pajunköyttä minkä kerkesivät ilman että heidän sanomisiaan sen kummemmin pääsi kukaan kyseenalaistamaan. Nyt netin faktapoliisit voivat ampua vaalitenttien hämärät väitteet alas samaa tahtia kuin millä Timo Soini, Petteri Orpo ja kumppanit niitä tuuttaavat eetteriin.
Soini väitti, että YLEn vaalitentissä, ettei Vasemmistolla ole ajatustakaan siitä, miten maksuton varhaiskasvatus rahoitettaisiin, ja Orpo puolestaan Kokoomuksen puoluepäiväpuheessaan, etteivät koulutuslupauksensa antaneet ja pettäneet hallituspuolueet itse asiassa olisi leikanneet koulutuksesta.
Emävalheita tietysti molemmat.
Kuntatasolla faktantarkistus on valitettavasti vähäisempää kuin isommissa ympyröissä, joten paikallisemmissa asioissa poliitikko pääsee vähän helpommin höynäyttämään äänestäjää tai ainakin esittämään aika härskejä puolitotuuksia.
Yksi esimerkki ovat lukiokoulutuksen leikkaukset Jyväskylässä, joista vähän turhan monet yrittävät vierittää syyn koulutuskuntayhtymän harteille. Se on ymmärrettävästi mukavampaa kuin kertoa totuus: Kun kaupunki päätti siirtää lukiot koulutuskuntayhtymälle, se päätti samalla, ettei kaupunki rahoita niitä, vaan lukiokoulutus järjestetään valtion rahoituksella. Kaikki puolueet olivat mukana tekemässä tätä päätöstä, ja vaikka jotkut vastustivat itse siirtoa (äänestys päättyi 44 vastaan 28), kukaan ei ollut sitä mieltä, että kaupungin tulisi jatkossa rahoittaa lukiokoulutusta.
Tämän jälkeen Suomen hallitus on leikannut toisen asteen koulutuksen resursseja kovalla kädellä, ja koulutuskuntayhtymä on joutunut sen takia niistämään rahaa lukiolaisilta: luokkakoot ovat kasvaneet ja kurssimäärät vähentyneet hirvittävää tahtia. Lukiolaiset ovat järjestäneet mielenilmauksia ja ulosmarsseja, ja osittain niiden seurauksena Jyväskylän kaupunki alkaa nyt rahoittaa lukioita.
Hyvä niin.
Kuitenkin kun tutustuu kuntavaaliehdokkaiden mietteisiin asiasta, vastaan tulee usein hieman tämäntyyppisiä teesejä (suora lainaus erään ehdokkaan brosyyristä): ”Lukiot on otettava takaisin kaupungin hallintaan. Koulutuskuntayhtymä on lopettanut kursseja ja nostanut ryhmäkokoja.”
Kannatan kaupungin lukiorahoituksen kasvattamista, koska mikään muukaan ei tässä tilanteessa auta. Kaupunki kuitenkin kantaa tässä vastuun, jonka pitäisi kuulua valtiolle. Toisen asteen koulutuksen valtionosuudet ovat kerta kaikkiaan liian pienet, ja siitä seuraa, että eri puolilla maata lukiota käyvät oppilaat ovat keskenään todella eriarvoisessa asemassa ja riippuvaisia kunnan halusta ja mahdollisuuksista rahoittaa toisen asteen koulutusta.
Ulosmarsseja ja mielenosoituksia sopisi järjestää myös hallituksen politiikkaa vastaan: se ei ole palauttanut lukioiden resursseja riittävälle tasolle, vaan on pitänyt ne alimitoitettuina ja tehnyt lisäksi jättileikkaukset myös ammatilliseen koulutukseen sekä muille koulutusasteille varhaiskasvatuksesta aina yliopistoon saakka — huolimatta siitä, että ennen vaaleja kaikki hallituspuolueet eli Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset lupasivat, ettei koulutuksesta höylätä enää euroakaan.
Koulutuskuntayhtymä on kyllä hoitanut kyseenalaisesti esimerkiksi opettajien yt-neuvotteluja, joten sitä voi kritisoida ihan aiheesta, mutta lukioiden ahdingon kanssa sillä ei ole kauheasti tekemistä.
Älä usko ihan kaikkea, mitä vaalikadulla kuulet.
Oskari Rantala 