leikkaukset – Oskari Rantala

Kun suomalaiset harmaantuvat ja ikäluokat pienenevät, koulutuksesta tulee yhä tärkeämpää. Tulevaisuuden maailmassa pieni ja syrjäinen maa voi menestyä vain panostamalla kaikkien täällä asuvien koulutukseen ja osaamiseen.

Tutkijat ja päätöksentekijät ovat yhtä mieltä siitä, että työelämän murroksessa uusien ikäluokkien korkeakoulutusasteen on noustava vähintään 50 prosenttiin. Yhtä välttämätöntä on kuitenkin myös koulutusjärjestelmän yhdenvertaisuuteen panostaminen.

Jokainen uusi Suomen asukas on aiempaa tärkeämpi suomalaiselle yhteiskunnalle, ja meidän on tehtävä kaikkemme, ettei kukaan jää ilman koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia.

Nykyinen hallitus on tehnyt edeltäjiään koulutusmyönteisempää politiikkaa. Vihdoinkin olemme saaneet esimerkiksi sitovat mitoitukset koulupsykologien ja -kuraattorien määristä.

Oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle ja rankasti karsitun lähiopetuksen palauttaminen ammatilliseen koulutukseen vähentävät niiden nuorten määrää, jotka jäävät ilman toisen asteen tutkintoa ja ovat korkeassa syrjäytymisvaarassa.

Varhaiskasvatuksen maksujen alentaminen pieni- ja keskituloisilta helpottaa lapsiperheiden talousongelmia ja poistaa työllistymisen hidasteita. Siedettäviksi on saatu myös päiväkotien ryhmäkoot, joita keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset kasvattivat Juha Sipilän johdolla edellisessä hallituksessa.

Eduskuntavaaleissa päätetään, jäävätkö nämä uudistukset voimaan ja jatkuuko koulutusjärjestelmän kehittäminen. Oppimistulosten lasku ja koulujen työrauhaongelmat vaativat lisäsatsauksia oppimisen tukeen, erityisopetukseen ja pienempiin opetusryhmiin.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten valtava palkkakuoppa on johtanut siihen, että suuri osa työntekijöistä harkitsee tutkimusten mukaan alan vaihtoa. Työntekijäpulan sijasta voi kuitenkin puhua poliittisen tahdon puutteesta tarjota riittäviä palkkoja ja kunnon työehtoja.

Nykyinen hallitus on tehnyt edeltäjiään koulutusmyönteisempää politiikkaa. Eduskuntavaaleissa päätetään, jäävätkö nämä uudistukset voimaan.

Tosiasiassa leikkaukset kuitenkin uhkaavat koulutusta sekä valtion että kuntien puolelta, vaikka harvat puolueet niistä haluavat ennen vaaleja puhua.

Valtiovarainministeriön esittämiä yhdeksän miljardin suuruisia sopeutuksia on erittäin hankala toteuttaa ilman koskemista koulutukseen, varsinkin jos leikkauksia ei kohdisteta mittavasti sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä perusturvaan, joita kaikki puolueet ovat ilmoittaneet haluavansa suojella.

Yhtä iso uhka ovat kuntien talousongelmat. Esimerkiksi Jyväskylä hahmottelee kymmenien miljoonien eurojen suuruisia sopeutustoimia, eikä tarvitse olla ennustaja nähdäkseen, mihin iso osa niistä on kohdistumassa – Jyväskylän menoista kasvun ja oppimisen palvelut kattavat yli kaksi kolmannesta.

Koulutuksesta kuitenkin löytyvät Suomen menestymisen avaimet. Koulutus on ymmärrettävä pitkän aikavälin sijoituksena, ei pelkkänä menoeränä.

Oskari Rantala
Jyväskylän sivistyslautakunnan jäsen ja kansanedustajaehdokas (vas.).

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 25.3.2023

Asuuko lapsesi Jyväskylässä tai oletko muuten sitä mieltä, että lapsilta leikkaaminen on huonoa politiikkaa? Nyt on syytä huolestua.

Keskiviikkona 21.9. käsitellään sivistyslautakunnassa ensi vuoden talousarvioesitystä, johon sisältyvät leikkaukset ovat ennennäkemättömän rajuja. Tällä vaalikaudella lasten palveluja on höylätty jatkuvasti muun muassa lakkauttamalla kouluja, suurentamalla luokkakokoja, supistamalla määrärahoja ja poistamalla subjektiivinen oikeus päivähoitoon.

Nyt kaupunginhallituksen talousarviokehykseen pääsemiseksi olisi toteutettava massiiviset yli kolmen miljoonan euron supistukset vielä edellisten heikennysten lisäksi. Ehdotettavat toimenpiteet ovat karmivaa luettavaa.

Päiväkotiryhmiä suurennettaisiin rajusti ja joka kahdeksatta jyväskyläläistä lastentarhanopettajaa uhkaisi irtisanominen. Myös peruskoulujen luokkakokoja kasvatettaisiin entisestään, mikä heikentää oppimistuloksia ja lisää turvattomuutta koulussa. Pienten lasten perheille tärkeät perhepuistot, joiden kustannukset ovat kaupungin budjetissa käytännössä olemattomat, sulkisivat ovensa lopullisesti.

Leikkaukset ovat paitsi kohtuuttomia myös hölmöläisten säästökeinoja. Mikäli matalamman kynnyksen kerhotoiminta lakkautetaan suunnitelmien mukaisesti, lisää lapsia siirtyisi päiväkoteihin. Jokainen varhaiskasvatuksen rahoituksesta jotain ymmärtävä tietää, että se aiheuttaa kaupungille suuremmat kustannukset. Leikkuriin on niin ikään joutumassa Elämäntaitojen yksikkö, joka tukee kehitysvammaisia nuoria pääsemään toisen asteen koulutukseen ja selviytymään ilman kalliimpia yhteiskunnan tukitoimia.

Lyhytnäköisiä leikkauksia ollaan tehtailemassa myös perusturvalautakunnan alaisiin lapsiperheiden sosiaalipalveluihin. Jopa 500 lasta ja perhettä on menettämässä mahdollisuuden tukihenkilötoimintaan, avopäihdekuntoutukseen ja perheohjaukseen. Miksi ihmeessä Jyväskylän päättäjät haluavat maksaa mieluummin kalliimpia lastensuojelukustannuksia kuin rahoittaa ennaltaehkäiseviä palveluita?

Varsinkaan kaupungilla, jonka talous on kuralla, ei pitäisi olla varaa tehdä typeriä säästöjä. Palvelut on suunniteltava älykkäästi, ja menojen kasvua hillitseviä ennaltaehkäiseviä palveluita ei pidä leikata missään tilanteessa.

Lapsiin kohdistuvat leikkaukset voitaisiin helposti välttää nostamalla kunnallisveroa muutamilla prosenttiyksikön kymmenyksillä. Keskimääräisen kuntalaisen kukkarossa se tarkoittaisi vain muutamia euroja kuukaudessa. Kun valtion verotuskin ensi vuonna kevenee, kuntaveron nosto ei ole kenenkään kannalta kohtuuton ratkaisu — varsinkin kun vaihtoehtona ovat raa’at leikkaukset. Myös lähes kaikissa naapurikunnissa, joiden kanssa kaupunki kilpailee hyvistä veronmaksajista, verot ovat korkeammat. (Asiasta on ollut liikkeellä myös toisenlaista legendaa, mutta näin se on.)

Jyväskylä esiintyy mielellään lapsiystävällisenä kaupunkina, mutta jos nyt väläytellyt leikkaukset toteutuvat, kaupungin strategiasta on syytä lopullisesti poistaa kauniit tavoitteet hyvistä palveluista ja turvallisesta kasvuympäristöstä.

Lopulliset päätökset tehdään kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa loppuvuoden aikana. Jokaisen säästösuunnitelmista huolestuneen kaupunkilaisen on syytä ottaa päättäjiin yhteyttä ja kertoa heille oma mielipiteensä ennen kuin päätökset on jo tehty.

Miten päätökset sitten tehdään? Tässä tiivistys pähkinänkuoressa:

Asia käsitellään keskiviikkona 21.9. sivistyslautakunnassa, jossa itse istun Vasemmistoliiton edustajana. Itse en aio miljoonan leikkauksia hyväksyä, ja toivon, etteivät muutkaan — olen jopa varovaisen toiveikas, koska puoluekannasta riippumatta lautakunnan jäsenet ymmärtävät, että kouluista ja varhaiskasvatuksesta leikkaaminen on tuhoisaa.

Lautakunta ei kuitenkaan päätä asiasta lopullisesti, vaan lautakuntien esitykset saatuaan kaupunginjohtaja Timo Koivisto tekee oman talousarvioesityksensä kaupunginhallitukselle 24.10. Kaupunginhallitus käsittelee talousarviota kaupunginjohtajan esityksen pohjalta loka-marraskuussa ja tekee päätöksen omasta talousarvioesityksestään kaupunginvaltuustolle 21.11. Kaupunginvaltuusto siunaa talousarvion lopullisesti kokouksessaan 28.11.

Erityisesti kannattaa huomata, että vaikka sivistyslautakunta päättäisi nyt vastustaa päivähoitoryhmien ja luokkakokojen kasvattamista sekä perhepuistojen lakkauttamista (kuten epäilen kokouksessa käyvän), se ei tarkoita, etteivätkö nämäkin säästötoimet voisi kaupunginjohtajan leikkauslistalle päätyä.

leikkaukset