Kategoria: Politiikka

Lyhyt opas talousarvion 2014 tulkintaan

Jyväskylän kaupunginvaltuusto valmistautuu siunaamaan vuoden 2014 talousarvion ensi maanantain kokouksessaan. Taloustilanne on heikko, ja päättäjät ovat kieltäytyneet nostamasta veroja, joten kaupunki valmistautuu leikkaamaan käytännössä kaikesta.

Monet valtuutetut kertovat mielellään, että he suojelevat viimeiseen asti lasten palveluita — kouluja, päiväkoteja, nuorisotyötä ja harrastusmahdollisuuksia. Se onkin viisasta. 1990-luvun laman tärkein opetus on se, että lapsista säästäminen kostautuu ennen pitkää.

Hyvät aikeet ovat kuitenkin jäämässä korulauseiksi. Iso osa kaupungin menoista liittyy koulutukseen ja päivähoitoon, ja kun leikkaustavoitteet jaetaan budjettivolyymin mukaan, mittavat säästöt uhkaavat nyt kohdistua juuri lapsiin. Kaikkiaan heiltä ollaan säästämässä lähes kolme miljoonaa euroa.

Valtuuston esityslistaa ja siihen kuuluvaa talousarvioesitystä ei ole vielä tätä kirjoittaessani julkaistu, mutta uskallan jo tässä vaiheessa ennustaa, että ympäripyöreän talousarviotekstin perusteella kaupunginvaltuutettujen on vaikea hahmottaa, mitä konkreettisia säästöjä numeroiden taakse kätkeytyy. Koetan avata asiaa lyhyesti, koska olen käsitellyt asiaa useaan otteeseen sivistyslautakunnassa

Kaupunginhallitus alibudjetoi

Edellä mainittu kolmen miljoonan euron summa muodostuu siitä, että sivistyslautakunta karsi omasta talousarvioesityksestään kaksi miljoonaa, ja tähän summaan kaupunginjohtaja Markku Andersson lisäsi vielä yhden miljoonan lisää. Lautakunnan esitys oli ankara, mutta onnistuimme lopulta säästämään meiltä vaaditun summan niin että kaikista tärkeimmät tarkasteltavana olevat kohteet voitiin pelastaa. Kaupunginjohtajan leikkauslistalle päätyivät valitettavasti myös ne.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä muutamia kaupunginjohtajan esittämistä leikkauksista peruttiin: esimerkiksi koulukuljetusrajaa ei koroteta, kehitysvammaisten lisäopetusta ei lakkauteta ja perhepäivähoitajien omien lasten hoidon palvelurahaa ei leikata. Tässä vaiheessa talousarvioon kuitenkin palautettiin vain parisataatuhatta euroa, eli aivan liian vähän. Summa ei riitä kaupunginhallituksen perumien säästöjen rahoittamiseen.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä perhepäivähoitajien omien lasten hoidon palvelurahaa päätettiin olla leikkaamatta (kustannus 180 000 €) ja luontokoulu päätettiin olla lakkauttamatta (40 000 €), mutta yhtään euroa niihin ei varattu. Valmistelussa on myöskin jäänyt huomioimatta, että lakkautettavaa kotihoidontuen kuntalisää ei voida Kelan käytänteistä johtuen katkaista heti vuoden alussa, vaan vasta helmikuussa, joten alkuperäiset talousluvut ovat olleet liian optimistisia.

Näistä kohteista muodostuu ylimääräinen yli 300 000 euron kustannus, joka on lankeamassa koulujen ja päiväkotien säästettäväksi. Koska kaikki mahdolliset säästökohteet on jo perattu läpi, se tarkoittaa joko leikkaamista suoraan opetuksesta tai kouluverkosta.

Opetuksen leikkaaminen on kaikista huonoin vaihtoehto, ja myös koulujen ja päiväkotien lakkauttamiseen liittyy ongelmia: koulumatkat kasvavat, lasten vapaa-aika vähenee, kouluilla olevat harrastusmahdollisuudet poistuvat ja niin edelleen. Lasten määrä kaupungissa myöskin lisääntyy jatkuvasti, joten palveluja tarvitaan enemmän, ei vähemmän.

Koululakkautukset eivät ole muutenkaan mikään rahasampo, ja 300 000 säästö tarkoittaisi useamman koulun tai päiväkodin lakkauttamista. Tänä vuonna lakkautetut koulut (isompi Hurttia ja pienempi Vespuoli) säästävät laskelmien mukaan ensi vuoden aikana yhteensä 450 000 euroa. Koska koulujen lakkauttaminen on mahdollista vasta 1.8. alkaen se tarkoittaa, että lakkautukset helpottavat ensi vuoden tilannetta vasta syksystä lähtien.

Toisin sanoen jos säästöt etsitään lakkautuksilla, niitä on tehtävä paljon — niin paljon että ne säästävät puolessa vuodessa 300 000 euroa. Ensi vuonna puhuttaisiin siis mahdollisesti puolet suuremmasta karsinnasta kuin tänä vuonna. Olen kuitenkin aika varma, että ensi vuodelle kaavailluista toimipisteiden lakkautuksista ei talousarviossa mainita mitään. Päätökset tuodaan jossain vaiheessa vuotta lautakunnan tehtäväksi sillä verukkeella, että budjetoidut rahat eivät tule muuten riittämään, ja jotain toimenpiteitä on yksinkertaisesti ”pakko tehdä”.

Muita huonoja säästöideoita

Näiden ylimääräisten ja alibudjetoinnista seuraavien kurjistusten lisäksi valtuustoon tuleva talousarvioesitys sisältää paljon muutakin ongelmallista.

Tässä joitain poimintoja:

(Lähteinä lautakunnassa saamani tiedot, kaupunginjohtajan talousarvioesityksen esittelykalvot ja kaupunginhallituksen talousarvioesityksestä annettu tiedote.)

Koulunkäynninohjaajien ja sijaisten vähentäminen (60 000 € + 50 000 €)

Koulunkäynninohjaajien vähentäminen tarkoittaa, että kouluissa on vähemmän aikuisia suhteessa oppilaiden määrään, eli mahdollisuudet antaa erityistä huomiota sitä tarvitseville oppilaille vähenisivät. Luokissa on levottomampaa, ja erityisesti heikot oppilaat pärjää heikommin. Sijaisbudjetin leikkaaminen on myös ongelmallista, koska tilanne on jo nykyisellään vaikea. Oppilailla pitäisi olla oikeus saada opetusta jokaisena koulupäivänä, mutta jos opettaja sairastuu, tämä ei toteudu.

”Koulujen vahtimestaripalvelujen uudelleenjärjestäminen” (200 000 €)

Kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen oli ilmestynyt mukaan mystinen ”vahtimestaripalvelujen uudelleenjärjestely”, mutta siinä ei avattu tarkemmin, mitä se käytännössä tarkoittaa. (Toivon mukaan syynä ei ole se, että asiasta päättävien valtuutettujen ei halutakaan tietävän asiasta kovin tarkasti.) Ideana on, että ostopalveluna hankituista vahtimestaripalveluista luovutaan, ja vaksien työt siirretään koulunkäynninohjaajille. Jotkut ovat hehkuttaneet tätä ikään kuin hyvääkin ideaa, mutta totuus on kuitenkin se, että jokainen vahtimestarihommiin käytetty hetki on pois tarpeellisesta koulunkäynninohjaajan työstä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa.

Karsinta kehitysvammisten opetuksesta (100 000 €)

Vammaisopetuksesta säästettäväksi ehdotettu summa on niin iso, että se tarkoittaa kohtalokkaan suurta heikennystä palveluihin. Jyväskylässä kehitysvammaisten opetus on hyvin tuloksellista työtä, ja yhteiskunnan kannalta ihan rahassa mitattavia tuloksia saadaan siinä halvalla aikaan, kun vammaiset oppivat esimerkiksi käyttämään bussia taksin sijasta ja saavat tukea toisen asteen opiskelupaikkoihin hakeutumisessa. Lautakunta esitti 50 000 euron säästöä, joka on aivan maksimi.

Koulujen ja päiväkotien määrärahojen leikkaus (90 000 € + 85 000 €)

Hankinnoista voidaan säästää jonkin verran ilman että siitä on suuresti haittaa, mutta summat ovat aika poskettomia. Onneksi kaupunginhallitus edes vähensi aiottuja leikkauksia alkuperäisistä kaupunginjohtajan luvuista.

Sekalaisia säästöjä kunnallisesta päivähoidosta (123 500 €)

Toiminnasta leikkauksia on hankala toteuttaa, saattaa tarkoittaa päiväkotien lakkautuksia.

Lopuksi

Arvoisa kaupunginvaltuuston jäsen! Jos äänestät kaupunginhallituksen talousarvioesityksen puolesta, kannatat edellä kuvailtua lasten ja nuorten palveluiden alibudjetointia sekä näitä muita leikkauksia. Tsemppiä kokoukseen!

Kadulla pönöttäminen ja propagandan levittäminen vaalien alla on brutaalia hommaa, mutta siinä on se hyvä puoli, että silloin pääsee keskustelemaan politiikasta sellaisten ihmisten kanssa, joita ei muuten tulisi koskaan tavanneeksi. Siellä saa hyvän käsityksen siitä, mitkä poliittiset asiat ohikulkijoita huolestuttavat ja millä perusteella he valitsevat ehdokkaansa näissä vaaleissa. Havaintojeni mukaan jyväskyläläisiä kiinnostavat ylivoimaisesti eniten kaupungin talousvaikeudet ja mahdollisesti tulossa olevat leikkaukset, joten pyhitän tämän vaalipäivän aamun bloggauksen niille.

Media ja poliitikot ovat julistaneet julkisen sektorin talouskriisiä ja kestävyysvajetta joka käänteessä niin kauan, että viesti on mennyt perille. Kaikilla tuntuu olevan epämääräinen käsitys siitä, että rahat ovat lopussa, ja sekin on tiedossa, että Jyväskylässä tilanne on erityisen synkeä. Kaupungin finanssiongelmien syistä, vakavuudesta ja korjausvaihtoehdoista tietoa on liikkeellä vähemmän.

Suurten kaupunkien talousvertailussa Jyväskylän numerot ovat aika huonoja (yhtä huonoja kuin Lahden ja Kouvolan). Veroprosentti on keskiarvon korkeammalla puolella, mutta maksetut veroeurot per asukas reippaasti alakanttiin. Toisin sanoen jyväskyläläiset ovat niin köyhiä, että veroprosentti täytyy pitää korkealla, jotta siitä kertyy kaupungin kassaan riitävästi valuuttaa. Eikä riittävästi oikeastaan ole oikea sana, koska kaupunki velkaantuu kovalla tahdilla. Velkaa on ennestäänkin paljon (ja kaupungin kokonaan omistamissa yhtiöissä vielä reippaasti lisää). Korot ovat nyt alhaalla, mutta kun ne alkavat aikanaan nousta, iso siivu kaupungin taloudesta menee lainojen korkojen makseluun. (Jos numerot kiinnostavat, niitä löytyy esimerkiksi täältä.)

Periaatteessa näyttää siis aika pahalta, ja masentavia ovat myös kaupungin toimenpidevaihtoehdot. Jyväskylä voi korottaa veroja, leikata palveluita, korottaa maksuja tai ottaa lisää velkaa. Mikään ei ole erityisen houkutteleva ratkaisu.

1) Verojen korottaminen. Kunnallisvero on tasavero, eli kaikki maksavat sitä tuloistaan saman verran (jos nyt unohdetaan selvyyden vuoksi vähennykset). Tasaverotus on pohjimmiltaan epäoikeudenmukaista: pienituloiselle viidesosa palkasta on paljon pahempi niitti kuin suurituloiselle, koska pienituloinen tarvitsee suuremman osuuden tuloistaan välttämättömiin menoihin.

2) Leikkaaminen ja maksut. Palvelujen leikkaukset ja maksujen korotukset sattuvat nekin pahimmin pienituloisiin. Eniten julkista rahaa palaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen, ja esimerkiksi terveyskeskuksia käyttävät eniten työttömät, eläkeläiset ja lapsiperheet. Paremmin- ja huonomminvoivien terveyserot ovat jo nyt karkaamassa käsistä, ja jos terveyskeskuspalveluja vielä kurjistetaan, tilanne muuttuu sietämättömäksi. Kouluissakaan ei rahassa kylvetä, ja terveydenhoidon ja koulutuksen lisäksi kaupungilla ei kauheasti ole mistä leikata.

Lain määräämät palvelut on joka tapauksessa järjestettävä, joten leikata voi lähinnä ennaltaehkäisevistä palveluista, ja niistä leikkaaminen aiheuttaa suuremmat rahalliset menetykset (ja todennäköisesti myös inhimilliset kärsimykset) tulevaisuudessa. Esimerkin vuoksi: lastensuojelun avohuolto (eli se että ongelmissa olevaa perhettä autetaan ennen kuin ongelmat kärjistyvät niin pahoiksi, että täytyy tehdä esimerkiksi huostaanotto) maksaa vuodessa 3000 euroa per lapsi, kun taas sijaisperhehuollon (eli sen että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan sijaisperheeseen) kustannukset ovat 18 000 euroa vuodessa ja lastensuojelun ammatillisen huollon (eli sen että lapsen tilanne on kärjistynyt ja hänet sijoitetaan laitokseen tai muuhun ammatilliseen yksikköön) 72 000 euroa.

3) Velka. Velan massiivinen lisääminen ei sekään houkuttele, vaikka julkista velkaa ei ole tarkoituskaan maksaa pois. Korot täytyy kuitenkin maksaa.

4) Muita temppuja. Palveluja voi myös koettaa järjestää älykkäämmin. Jos resursseja hukattaisiin vähemmän byrokratiaan ja hallintoon, säästettäisiin samalla rahaa, eikä se olisi keneltäkään pois. Monet ehdokkaat puhuvat tästä ymmärrettävästi mielellään, koska se on kaikista mahdollisista säästökohteista eniten kosher. Epämiellyttävä totuus on kuitenkin se, että myös kuntien hyvä hallinto vaatii työntekijöitä, eikä hallinnossa ole niin paljoa karsittavia resursseja, että kaupungin talouskriisi sillä ratkeaisi. Byrokratian vähentämistä ajavat sitä paitsi käytännössä kaikki puolueet, joten äänestämällä siihen ei voi suuremmin vaikuttaa.

Hyvätuloisten edunvalvojapuolue Kokoomus on väläytellyt palvelujen ”älykkäämpää” järjestelyä niiden ulkoistamisen muodossa. On täyttä pajunköyttä väittää, että se olisi kestävä tapa säästää. Jos palvelut siirretään yksityisten yritysten järjestettäväksi, niiden täytyy saada pienemmällä rahamäärällä sekä järjestettyä palvelut että tuotettua voittoa yritykselle (sehän on yritystoiminnan pointti). Se on mahdollista vain heikentämällä palveluita tai kurjistamalla työntekijöiden asemaa — tai panostamalla parempaan johtamiseen ja suunnitteluun, mikä olisi mahdollista toteuttaa yhtä lailla julkisellakin puolella, jos siihen vain viitsittäisiin ryhtyä. Kokoomuksen isot kihot ovat ajamassa Jyväskyläänkin palvelualoitetta eli sitä, että yritykset pääsisivät kilpailuttamaan ja kahmimaan järjestettäväkseen minkä tahansa kunnallisen palvelun. Se on huonoa ja vaarallista politiikkaa.

Kusessa siis ollaan. Mitä on tehtävä?

Olen sitä mieltä, että säästötoimenpiteitä täytyy arvioida vasemmistolaisesta näkökulmasta: mikä aiheuttaa pienituloisille kaupunkilaisille ja ympäristölle kaikista vähiten haittaa? Edellä mainituista huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoja ovat mielestäni verot ja välttämättömimmässä raossa myös lisävelkaantuminen. Koska varhainen puuttuminen ongelmiin on halvempaa (lastensuojelussa parhaimmillaan siis 24 kertaa halvempaa), kannattaa mieluummin ottaa vaikka velkaa kuin leikata ennaltaehkäisevistä palveluista.

Jos joitain palveluita on pakko järjestellä uudelleen, täytyy arvioida kaikki ihmisille siitä aiheutuvat kustannukset. Jos esimerkiksi jotkut harvinaisemmat toimenpiteet siirretään pienemmiltä terveysasemilta suoritettavaksi keskustaan, on huolehdittava siitä, että paikallisliikenne on niin halpaa ja toimivaa, että siellä käyminen onnistuu kauempaakin. Nyt Jyväskylän bussiliikenne on kaukana halvasta ja toimivasta.

Kuntien talousongelmat ovat kuitenkin siitä pirullinen kuntavaaliteema, että niitä ei voi ratkaista kaupunginvaltuustoissa. Kunnat hoitavat kaksi kolmannesta Suomen julkisista palveluista, mutta ne ovat kaikki kroonisessa rahapulassa. Se johtuu ennen muuta siitä, että valtio on antanut hyvätuloisille verohelpotuksia ja leikannut kuntien valtionosuuksia, vaikka niitä pitäisi pikemminkin kasvattaa reilusti. Valtiolla nimittäin on (kunnilta puuttuvat) keinot kerätä veroja oikeudenmukaisemmin eli kovatuloisilta kovemmalla prosentilla ja palkkatulojen lisäksi myös pääomatuloista.

Tätä et kuule Suomi-uudistajien vaaliteltalla, mutta suurin osa suomalaisista on kanssani samaa mieltä. Jopa Kokoomuksen kannattajista 43 prosenttia hyväksyisi sen, että hyvätuloisten verotusta kiristetään, jos se turvaa hyvinvointipalvelut.

Rahaa Suomessa kyllä on. Suomi on maailman rikkaimpia maita, ja rikkaat saavat täällä rikastua verojen pahemmin masentamatta. Kestämättömän alhainen pääomatulovero on pelkkä vitsi ja osa osingoista kokonaan verovapaita. Veronkierto onnistuu jouhevasti myös hallintarekisterien kautta. Lopputulema on se, että kuntien palvelut heikkenevät ja jäävät pieni- ja keskituloisten maksettaviksi.

Mukavaa vaalipäivää kaikille!