Kategoriat
Politiikka

Hajamietteitä kapinaviikonlopulta

Keskustelu itsenäisyyspäivän vastaanoton yhteydessä järjestetyistä Kiakkovierasjuhlista on kulkenut varsin perinteisillä urilla: suuri yleisö on saanut iltapäivälehdistön avustuksella kokea mehukkaan moraalisen paniikin, ja poliittiset kommentaattorit ovat päässeet valistamaan, kuinka paljon parempiakin tapoja on vaikuttaa. Myös mielenosoittajien puolta pitäviä kirjoituksia on siellä täällä.

Kuten poliittisessa keskustelussa aina, kaikki ovat omasta näkökulmastaan katsottuna oikeassa.

Poliittisessa väkivallassa ei ole mitään hyvää, eikä pankin ikkunan hajottaminen johda muuhun kuin siihen että pankin asiakkaat joutuvat sen palvelumaksuissaan korvaamaan. Huomion kiinnittäminen Suomen jatkuvaan luisumiseen kohti luokkayhteiskuntaa jäi ellei rähinöinnin itsensä niin vähintäänkin rähinöinnin taivastelun varjoon, ja luulen, että suuri osa suomalaisista kokee suurempaa sympatiaa Tampere-talon ”eliittiä” kuin mailasankareita kohtaan. Ja todennäköisesti suurin osa kiakkovieraista ei ole edes äänestänyt viimeisimmissä eduskunta- ja kunnallisvaaleissa, joissa yhteiskuntakehitykseen (ainakin periaatteessa) voisi vaikuttaa.

Toisaalta mielenosoituksen voi myös väittää onnistuneen mallikkaasti. Asia riippuu tietysti tapahtuman organisoineiden omista tavoitteista, mutta luulenpa, että kun anarkistit järjestävät vastakkainasettelun näkyväksi tekemiseen ja jonkinlaiseen yhteenottoon tähtäävän tapahtuman (sitähän se kai oli), ”merkitys” on yhtä lailla itse aktiossa kuin sen julkilausutussa motivaatiossa (eli huomion kiinnittämisessä luokkayhteiskuntakehitykseen). Reaalipoliittisilla mahdollisuuksilla vaikuttaa itse asiaan lyhyellä tähtäimellä ei ole niin väliä, koska anarkisti ei usko reaalipolitiikkaan.

Kyynisemmin voi ajatella, että onhan tässä mediahuomiotakin saatu. Itse asiassa sitä on — kuten Klementiini huomauttaa — tullut aivan helvetisti. Mielenosoittajien motivaatiota ja sanomaa on ruodittu mediassa siinä missä heidän aiheuttamiaan tuhojakin. Se on ollut valtakunnan ykköspuheenaihe jo kolme vuorokautta, ja on sitä todennäköisesti vähintään tämän viikon, ellei valtakunnassa tapahdu mitään erityistä.

On aika kylmäävä havainto, että kun samalla teemalla järjestettiin viimeisin (edeltäjistään poiketen yleismukava ja rauhanomainen) itsenäisyyspäivän Kuokkavierasmielenosoitus vuonna 2006, mediaa ei kiinnostanut pätkääkään. Nyt huomiota riittää, kun tuli kaadettua vähän aitaa, ammuttua poliiseja ilotulitteella ja hajotettua pankin ikkuna. Iso osa siitä on tietty ”huonoa” julkisuutta, mutta ulkoparlamentaariselle poliittiselle liikkeelle se ei ole mikään ongelma.

Toisaalta on positiivista, että suomalaisten kahtiajaosta ja köyhien pahoinvoinnista keskustellaan ja kansallisen yhtenäisyyden julkisivuun tulee murtumia. Tulo- ja varallisuuserojen repeäminen on aivan kiistaton tosiasia, ja kansallisvaltioideologiaan liittyy muutenkin arveluttavia puolia (rasismi, kansojen välinen vastakkainasettelu, yhteiskuntaluokkien häivyttäminen). Toisaalta on huolestuttavaa, että huomion saaminen mielenosoitukselle vaatii väkivaltaa. Kehityskulut voivat olla ikäviä.

Todellisia kiakkovieraskahinan pitkän tähtäimen seurauksia (jos sellaisia on) voi arvioida vasta pitemmän ajan kuluttua. Ehkä mielenosoitukset muuttuvat kovaotteisemmiksi ja ehkä ennen pitkää jollekin mielenosoittajalle, poliisille tai sivulliselle käy huonosti. Ehkä poliisi ottaa opiksi kuorotytön jyräämisestä ja miettii hevosten käyttöä väkijoukkojen hallintaan uudestaan. Ehkä ääriaineksista huolestuneet kansanedustajat lisäävät viranomaisten mahdollisuuksia valvoa ja urkkia kansalaisia. Ehkä ihmiset havahtuvat yhteiskunnan kahtiajakautumiseen ja eriarvoistavaa politiikkaa aletaan purkaa. Aika näyttää.

Itselleni Kiakkovierasjuhlista on jäänyt käteen kolme asiaa:

1) Suurin osa kiakkovieraista ei lyönyt ketään eikä rikkonut mitään

Se on varmaan aika selvää, että jotkut kiakkovieraat hakivat aivan tarkoituksella fyysistä vastakkainasettelua vähintäänkin poliisin kanssa, ja känniset parkkimittarien tuhoajat ovat sitten vielä asia erikseen. Mutta valtaosa useammasta sadasta mielenosoittajasta ei syyllistynyt mihinkään rikokseen. He halusivat kertoa, että käynnissä oleva yhteiskunnallinen kehitys yksinkertaisesti vituttaa. Jokainen joka tietää, mitä Suomessa ja Euroopassa on nyt tapahtumassa, ymmärtää, että se on äärimmäisen terve reaktio.

2) Itsenäisyyspäivä on oikea aika performanssille

Manifestitasolla kiakkovieraat ovat oikeassa: presidentin juhlavastaanotolla keskenään istuva eliitti on varsin tarkka kuvaus vuoden 2013 Suomesta. Toiset juhlivat yhteisillä rahoilla samalla kun toisilta lakkautetaan koulut, terveyskeskukset ja sosiaaliasemat. Suomalaiset ovat jakaantumassa voittajiin ja häviäjiin, ja kun itsenäisyyspäivänä juhlistetaan yhtenäisen kansakunnan vaiheita, on paikallaan muistuttaa ettei itse asiassa koko kansakuntaa ole olemassa. Ihmiset ovat aivan samanlaisia rajojen toisellakin puolella, ja minulla on todennäköisesti enemmän yhteistä White Zombiesta ja Chuck Palahniukista innostuneen ruotsalaisen, yhdysvaltalaisen tai vaikka vietnamilaisen pitkätukan kanssa kuin satunnaisesti valitun suomalaisen.

3) Poliisin meininki on ollut aikamoista dadaa

Poliisi on kuvaillut mielenosoittajia ”rosvojoukoksi”, jota ohjailee ”organisoitunut rikollisryhmä”, sekä kiistänyt että mielenosoittajilla voisi olla juuri minkäänlaisia poliittisia motiiveja. Todellisuudessa mielenosoittajia on ollut laidasta laitaan aina punkkareista yliopistovasemmistolaisiin ja perussuomalaisiin, joten kaikkien niputtaminen yhdeksi Siionin anarkistiviisaiden hallitsemaksi kaaderiksi on aika paksua. On harmillista, että Suomen poliisi, joka pääasiassa hoitaa hommansa asiallisesti, on näin kujalla.

Lopuksi: Itse kuulun eduskuntapuolueeseen, en kannata valtion lakkauttamista ja suhtaudun nyrpeästi poliittiseen väkivaltaan, joten minulla ja (monilla? joillain?) kiakkovierailla on suuria mielipide-eroja. Tapahtuma kuitenkin kertoo jotain mielenkiintoista siitä, mitä suomalaisten (jos nationalistinen ilmaisu sallitaan) poliittisessa alitajunnassa tapahtuu. Toivottavasti vihaiset ihmiset tekevät jotain myös jatkossa.

Kategoriat
Jyväskylä Politiikka Raha

Miten käy lasten ja nuorten palvelujen?

Lyhyt opas talousarvion 2014 tulkintaan

Jyväskylän kaupunginvaltuusto valmistautuu siunaamaan vuoden 2014 talousarvion ensi maanantain kokouksessaan. Taloustilanne on heikko, ja päättäjät ovat kieltäytyneet nostamasta veroja, joten kaupunki valmistautuu leikkaamaan käytännössä kaikesta.

Monet valtuutetut kertovat mielellään, että he suojelevat viimeiseen asti lasten palveluita — kouluja, päiväkoteja, nuorisotyötä ja harrastusmahdollisuuksia. Se onkin viisasta. 1990-luvun laman tärkein opetus on se, että lapsista säästäminen kostautuu ennen pitkää.

Hyvät aikeet ovat kuitenkin jäämässä korulauseiksi. Iso osa kaupungin menoista liittyy koulutukseen ja päivähoitoon, ja kun leikkaustavoitteet jaetaan budjettivolyymin mukaan, mittavat säästöt uhkaavat nyt kohdistua juuri lapsiin. Kaikkiaan heiltä ollaan säästämässä lähes kolme miljoonaa euroa.

Valtuuston esityslistaa ja siihen kuuluvaa talousarvioesitystä ei ole vielä tätä kirjoittaessani julkaistu, mutta uskallan jo tässä vaiheessa ennustaa, että ympäripyöreän talousarviotekstin perusteella kaupunginvaltuutettujen on vaikea hahmottaa, mitä konkreettisia säästöjä numeroiden taakse kätkeytyy. Koetan avata asiaa lyhyesti, koska olen käsitellyt asiaa useaan otteeseen sivistyslautakunnassa

Kaupunginhallitus alibudjetoi

Edellä mainittu kolmen miljoonan euron summa muodostuu siitä, että sivistyslautakunta karsi omasta talousarvioesityksestään kaksi miljoonaa, ja tähän summaan kaupunginjohtaja Markku Andersson lisäsi vielä yhden miljoonan lisää. Lautakunnan esitys oli ankara, mutta onnistuimme lopulta säästämään meiltä vaaditun summan niin että kaikista tärkeimmät tarkasteltavana olevat kohteet voitiin pelastaa. Kaupunginjohtajan leikkauslistalle päätyivät valitettavasti myös ne.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä muutamia kaupunginjohtajan esittämistä leikkauksista peruttiin: esimerkiksi koulukuljetusrajaa ei koroteta, kehitysvammaisten lisäopetusta ei lakkauteta ja perhepäivähoitajien omien lasten hoidon palvelurahaa ei leikata. Tässä vaiheessa talousarvioon kuitenkin palautettiin vain parisataatuhatta euroa, eli aivan liian vähän. Summa ei riitä kaupunginhallituksen perumien säästöjen rahoittamiseen.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä perhepäivähoitajien omien lasten hoidon palvelurahaa päätettiin olla leikkaamatta (kustannus 180 000 €) ja luontokoulu päätettiin olla lakkauttamatta (40 000 €), mutta yhtään euroa niihin ei varattu. Valmistelussa on myöskin jäänyt huomioimatta, että lakkautettavaa kotihoidontuen kuntalisää ei voida Kelan käytänteistä johtuen katkaista heti vuoden alussa, vaan vasta helmikuussa, joten alkuperäiset talousluvut ovat olleet liian optimistisia.

Näistä kohteista muodostuu ylimääräinen yli 300 000 euron kustannus, joka on lankeamassa koulujen ja päiväkotien säästettäväksi. Koska kaikki mahdolliset säästökohteet on jo perattu läpi, se tarkoittaa joko leikkaamista suoraan opetuksesta tai kouluverkosta.

Opetuksen leikkaaminen on kaikista huonoin vaihtoehto, ja myös koulujen ja päiväkotien lakkauttamiseen liittyy ongelmia: koulumatkat kasvavat, lasten vapaa-aika vähenee, kouluilla olevat harrastusmahdollisuudet poistuvat ja niin edelleen. Lasten määrä kaupungissa myöskin lisääntyy jatkuvasti, joten palveluja tarvitaan enemmän, ei vähemmän.

Koululakkautukset eivät ole muutenkaan mikään rahasampo, ja 300 000 säästö tarkoittaisi useamman koulun tai päiväkodin lakkauttamista. Tänä vuonna lakkautetut koulut (isompi Hurttia ja pienempi Vespuoli) säästävät laskelmien mukaan ensi vuoden aikana yhteensä 450 000 euroa. Koska koulujen lakkauttaminen on mahdollista vasta 1.8. alkaen se tarkoittaa, että lakkautukset helpottavat ensi vuoden tilannetta vasta syksystä lähtien.

Toisin sanoen jos säästöt etsitään lakkautuksilla, niitä on tehtävä paljon — niin paljon että ne säästävät puolessa vuodessa 300 000 euroa. Ensi vuonna puhuttaisiin siis mahdollisesti puolet suuremmasta karsinnasta kuin tänä vuonna. Olen kuitenkin aika varma, että ensi vuodelle kaavailluista toimipisteiden lakkautuksista ei talousarviossa mainita mitään. Päätökset tuodaan jossain vaiheessa vuotta lautakunnan tehtäväksi sillä verukkeella, että budjetoidut rahat eivät tule muuten riittämään, ja jotain toimenpiteitä on yksinkertaisesti ”pakko tehdä”.

Muita huonoja säästöideoita

Näiden ylimääräisten ja alibudjetoinnista seuraavien kurjistusten lisäksi valtuustoon tuleva talousarvioesitys sisältää paljon muutakin ongelmallista.

Tässä joitain poimintoja:

(Lähteinä lautakunnassa saamani tiedot, kaupunginjohtajan talousarvioesityksen esittelykalvot ja kaupunginhallituksen talousarvioesityksestä annettu tiedote.)

Koulunkäynninohjaajien ja sijaisten vähentäminen (60 000 € + 50 000 €)

Koulunkäynninohjaajien vähentäminen tarkoittaa, että kouluissa on vähemmän aikuisia suhteessa oppilaiden määrään, eli mahdollisuudet antaa erityistä huomiota sitä tarvitseville oppilaille vähenisivät. Luokissa on levottomampaa, ja erityisesti heikot oppilaat pärjää heikommin. Sijaisbudjetin leikkaaminen on myös ongelmallista, koska tilanne on jo nykyisellään vaikea. Oppilailla pitäisi olla oikeus saada opetusta jokaisena koulupäivänä, mutta jos opettaja sairastuu, tämä ei toteudu.

”Koulujen vahtimestaripalvelujen uudelleenjärjestäminen” (200 000 €)

Kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen oli ilmestynyt mukaan mystinen ”vahtimestaripalvelujen uudelleenjärjestely”, mutta siinä ei avattu tarkemmin, mitä se käytännössä tarkoittaa. (Toivon mukaan syynä ei ole se, että asiasta päättävien valtuutettujen ei halutakaan tietävän asiasta kovin tarkasti.) Ideana on, että ostopalveluna hankituista vahtimestaripalveluista luovutaan, ja vaksien työt siirretään koulunkäynninohjaajille. Jotkut ovat hehkuttaneet tätä ikään kuin hyvääkin ideaa, mutta totuus on kuitenkin se, että jokainen vahtimestarihommiin käytetty hetki on pois tarpeellisesta koulunkäynninohjaajan työstä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa.

Karsinta kehitysvammisten opetuksesta (100 000 €)

Vammaisopetuksesta säästettäväksi ehdotettu summa on niin iso, että se tarkoittaa kohtalokkaan suurta heikennystä palveluihin. Jyväskylässä kehitysvammaisten opetus on hyvin tuloksellista työtä, ja yhteiskunnan kannalta ihan rahassa mitattavia tuloksia saadaan siinä halvalla aikaan, kun vammaiset oppivat esimerkiksi käyttämään bussia taksin sijasta ja saavat tukea toisen asteen opiskelupaikkoihin hakeutumisessa. Lautakunta esitti 50 000 euron säästöä, joka on aivan maksimi.

Koulujen ja päiväkotien määrärahojen leikkaus (90 000 € + 85 000 €)

Hankinnoista voidaan säästää jonkin verran ilman että siitä on suuresti haittaa, mutta summat ovat aika poskettomia. Onneksi kaupunginhallitus edes vähensi aiottuja leikkauksia alkuperäisistä kaupunginjohtajan luvuista.

Sekalaisia säästöjä kunnallisesta päivähoidosta (123 500 €)

Toiminnasta leikkauksia on hankala toteuttaa, saattaa tarkoittaa päiväkotien lakkautuksia.

Lopuksi

Arvoisa kaupunginvaltuuston jäsen! Jos äänestät kaupunginhallituksen talousarvioesityksen puolesta, kannatat edellä kuvailtua lasten ja nuorten palveluiden alibudjetointia sekä näitä muita leikkauksia. Tsemppiä kokoukseen!

Kategoriat
Jyväskylä Mielipidekirjoitus Politiikka

Jyväskylän rahapulasta kärsivät lapset ja nuoret

(Mielipidekirjoitus, julkaistu hieman lyhennettynä Keskisuomalaisessa joskus loka-marraskuun vaihteessa 2014)

Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Anderssonin tuore talousarvioesitys liikkuu lasten ja nuorten näkökulmasta hyvin ikävällä aaltopituudella. Koulutusmenoista säästetään, ja tuloksena on se, että kaupungin kehnosta taloudenpidosta joutuvat kärsimään oppilaat — usein juuri kaikista heikoimmassa asemassa olevat oppilaat.

Talousarvioesitys leikkaa koululaisten hyvinvointia monella tavalla. Lehtien palstoilla käsitellyt suunnitelmat joidenkin koulujen mahdollisista lakkautuksista eivät suinkaan ole ainoita tai välttämättä edes pahimpia ehdotetuista säästötoimenpiteistä.

Esimerkiksi ykkös- ja kakkoluokkalaisten koulumatkaraja oltaisiin nostamassa viiteen kilometriin. Se on 7- ja 8-vuotiaille täysin kohtuuton matka, eikä voi olla vaikuttamatta oppilaiden jaksamiseen koulussa. Sopii kysyä, olisivatko kaupungin päättäjät itse valmiita kulkemaan kävellen työmatkoja kymmenen kilometriä päivässä säällä kuin säällä.

Toinen suuri ongelma on sijaisista ja koulunkäynninohjaajista säästäminen. On päivänselvää, että mitä vähemmän kouluissa on aikuisia, sitä vähemmän heillä on yksittäiselle oppilaalle aikaa ja sitä vähemmän oppilaiden ongelmiin on mahdollista puuttua. Koululaiset eivät saa jäädä ilman kunnollista opetusta silloinkaan, kun heidän opettajansa sattuu olemaan sairaana.

Kovia leikkauksia on suunnitteilla myös erityistä tukea tarvitsevien koulutukseen. Talousarvioesityksessä esitetään kehitysvammaisten lisäopetuksen ja elämäntaitojen yksikön lakkauttamista. Typerintä säästösuunnitelmissa on se, että ne eivät välttämättä juurikaan säästä. Elämäntaitojen yksikössä muun muassa opastetaan kehitysvammaisia käyttämään julkista liikennettä taksien sijasta, eli säästetään aivan suoraan kaupungin kustannuksia.

Kehitysvammaisille räätälöityjen palvelujen järjestäminen on äärettömän tärkeää, koska ne varmistavat, että vammainen nuori pääsee kouluttautumaan ja voi aloittaa mahdollisimman itsenäisen ja aktiivisen elämän. Mitä vähemmän vammaisia jää pelkkien yhteiskunnan minimitukien varaan, sen parempi kaikille — sekä vammaiselle itselleen että myös Jyväskylälle.

Mitään selvitystä kehitysvammaisten opetukseen kohdistuvien säästöjen kokonaisvaikutuksista ei ole tehty. Lisäopetusta ja elämäntaitojen yksikköä varten on juuri tänä syksynä otettu käyttöön uudet tilat, joita ei nyt päästäisi hyödyntämään siihen, mihin ne on tarkoitettu. Kriisikunnalla ei pitäisi olla varaa tempoilevaan päätöksentekoon ja summittaisiin ratkaisuihin.

Talousarviota seuraavaksi käsittelevillä kaupunginhallituksen ja valtuuston päättäjillä on oltava rohkeutta tehdä oikeudenmukaisia ratkaisuja. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin pitäisi olla viimeisiä asioita, joista karsitaan.

OSKARI RANTALA
Sivistyslautakunnan jäsen (vas.)

Kategoriat
Jyväskylä Mielipidekirjoitus Politiikka Raha

Taloustoimikunnan säästöohjelma uhkaa peruspalveluja

Kirjoitin yhdessä muiden nuorten vasemmistolaisten Jyväskylän lautakuntaihmisten sekä yhden kaupunginvaltuutetun kanssa kaupungin talousahdingosta ja veroprosentin lukkoon lyömisen typeryydestä oheisen kirjoituksen. Julkaistu Keskisuomalaisessa.

Jyväskylän kaupunginhallituksen nimittämä taloustoimikunta julkisti väliraporttinsa 27.5. Raportissaan toimikunta esittää kaupungin toimintakulujen kasvun pitämistä 1,9 prosentissa ja kunnallisveroprosentin säilyttämistä ennallaan. Käytännössä se tarkoittaa 11,5 miljoonan euron leikkauksia kaupungin palveluihin ensi vuoden aikana.

Erityisen ongelmallisia ovat 6,5 miljoonan leikkaukset perusturvasta ja 2,5 miljoonan euron leikkaukset sivistystoiminnasta. Kuten tavallista, kaupungin huonosta taloudenpidosta joutuvat kärsimään lapset, sairaat ja köyhät. Osa vastuusta kuuluu myös Suomen hallitukselle, joka on leikannut viime vuosina rajusti kuntien rahoitusta.

Taloustoimikunta esittää, että veroprosentista päätettäisiin kaupunginvaltuustossa poikkeuksellisesti jo 10. kesäkuuta. Normaalisti asiasta keskustellaan talousarvion laadinnan yhteydessä, mutta nyt ehdotetaankin veroasteen päättämistä ennalta – ennen kuin on minkäänlaista tietoa siitä, mitä 11,5 miljoonan euron leikkaukset palveluihin konkreettisesti merkitsevät. Perusteluna tälle esitetään suorasanaisesti keskustelun vähentäminen syksyllä.

Valtuuston vaihtoehdot ovat vähissä, kun taloustoimikunnan raportin suositukset tulisi hyväksyä yksimielisesti ja kokonaisuutena. Vastuu sysätään lautakunnille, joissa ainoaksi vaikutusmahdollisuudeksi jää päättää, mistä leikataan ennalta päätetty summa.

Kaupungin talous on saatava tasapainoon, mutta ainoa keino ei voi olla peruspalvelujen leikkaaminen hinnalla millä hyvänsä ja ilman tietoa vaikutuksista kaupunkilaisten arkeen. Jos säästölistalle on joutumassa liian tärkeitä palveluita, myös hallitusta veronkorotuksesta on voitava keskustella.

Mikäli karsittaviksi joutuvat ennaltaehkäisevät palvelut, kaupungille koituu pitkällä aikavälillä pienistä säästöistä suuret kustannukset. Nuorisotilojen lakkauttaminen, koulujen opetusryhmien suurentaminen tai perusterveydenhuollon rapauttaminen entisestään olisi lyhytnäköistä politiikkaa ja toistaisi 90-luvun virheitä.

Hyvää taloustoimikunnan väliraportissa ovat suunnitelmat keventää kaupungin organisaatiota ja delegoida päätösvaltaa alaspäin.

Johtajia Jyväskylässä on liikaa, ja kaikki liikenevät resurssit tulee kohdistaa palvelujen tuottamiseen kaupunkilaisille.

Taloustoimikunnan työ on kuitenkin lähtenyt väärästä päästä liikkeelle, kun ensin haetaan lyhytnäköistä säästöä palveluleikkauksilla. Päättäjien käsiä ei tässä tilanteessa voida sitoa lyömällä veroprosenttia ennenaikaisesti lukkoon.

MARJUKKA HUTTUNEN, kaupunginvaltuutettu (vas.)
SUSANNA KAARTINEN, perusturvalautakunnan jäsen (vas.)
LAURA PIIPPO, kulttuuri- ja liikuntalautakunnan jäsen (vas.)
OSKARI RANTALA, sivistyslautakunnan jäsen (vas.)
TAIJA ROIHA, kaupunkirakennelautakunnan varajäsen (vas.)

Kategoriat
Jyväskylä Politiikka

112 ääntä ja lautakuntaan

Tämä on virallinen kuntavaalien tulos- ja jälkipyykkibloggaus. Vaaleista on pian neljä kuukautta ja tämä teksti olisi varmasti ollut aiheellista väsätä jo huomattavasti aiemmin, mutta loppuvuosi meni perinteisessä vaalikrapulassa sekä välittömästi vaalien jälkeen käynnistyneitä luottamushenkilövalintoja suunnitellessa ja jännittäessä sekä niistä toipuessa. Se on yhtä työlästä hommaa kuin varsinainen vaalityö, ja kun se show oli lopulta ohi niin ei tehnyt mieli ajatellakaan politiikkaa pitkään aikaan.

Mutta kelataanpa takaisin lokakuun 28. päivän iltaan. Äänet on laskettu ja vasemmisto saa Jyväskylässä kuusi paikkaa. Valtuutettujen määrä pysyy samana, mutta se tarkoittaa kuitenkin kannatuksen lisäystä, koska valtuuston koko pienenee kahdeksalla valtuutetulla. Jyväskylässä vasemmisto on perussuomalaisten lisäksi ainoa puolue, joka nostaa kannatustaan, vaikka äänestysprosentti on pohjamudissa (eli nuoret ja köyhät jättävät äänestämättä). Jyväskylän lisäksi puolue pärjää hyvin Helsingissä. Muualla tulee vähän takkiin.

Minä ja muut vasemmiston nuoret ehdokkaat saivat Jyväskylässä 1173 ääntä eli 22 prosenttia kaikista puolueen äänistä. Melkein neljäsosa on kova tulos, jos vertaa neljän vuoden takaiseen suunnilleen seitsemän prosentin osuuteen. Jyväskylässä mukana ei ole samanlaisia nuoria superstaroja kuin Oulussa ja Turussa, vaan äänet jakautuivat nuorille ehdokkaille kohtuullisen tasaisesti. Kahdeksan nuorta sai yli sata ääntä, ja heistä Marjukka Huttunen pääsi valtuustoon ja Laura Piippo varavaltuutetuksi.

Itse sain 112 ääntä, mikä oli mukavaa. Kiitos jokaiselle.

Kansansuosioni oli hieman laskenut edellisistä vaaleista, mutta toivon mukaan syynä oli kovempi kilpailu nuorten punavihreiden kansalaisten äänistä ennemmin kuin omat mokailut. Olin tässä välissä myös ollut vuoden sivarissa poissa paikkakunnalta, aloittanut työt ja vähentänyt opiskelijapiireissä pyörimistä, ja ehkäpä nekin vaikuttivat asiaan.

Seuraava urakka vaalien jälkeen oli luottamushenkilövalintoihin varautuminen. Lautakuntien ja muiden elinten jäsenten valintaan kuuluvat sekä puolueiden väliset että sisäiset kähminnät, ja koko prosessi näytti näin ensimmäistä kertaa kunnolla nähtynä aika omalaatuiselta touhulta. Ainakin Jyväskylän vasemmistossa näistä asioista päättäminen tapahtui kohtalaisen hapokkaissa merkeissä, ja kokouksen marxilainen aateperintö näytti tulevan enemmänkin Marx-veljesten suunnasta. (Mutta ehkäpä tästä nyt otetaan opiksi ja ensi kerralla homma hoituu tolkullisemmin.)

Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja saimme nuoren tyypin varsinaiseksi jäseneksi kolmeen tärkeään lautakuntaan: Susanna Kaartisen perusturvalautakuntaan, Laura Piipon kulttuuri- ja liikuntalautakuntaan sekä meikäläisen sivistyslautakuntaan. Kaiken kruunasi nuorimman kaupunginvaltuutetun eli Marjukka Huttusen valinta kaupunginhallituksen varajäseneksi (ja valtuustokauden jälkimmäisiksi kahdeksi vuodeksi varsinaiseksi jäseneksi).

Sen jälkeen kunnallispoliittisella rintamalla ei ole ehtinyt ihmeitä tapahtua, vaan ensimmäiset kunnon väänöt ovat vasta tulossa. Seuraavassa valtuuston kokouksessa päätetään esimerkiksi, onko hyvä juttu leikata omaishoidontuesta (vaikka se tulee myöhemmin kalliiksi), ja että kannattaako kaupungin hassata jumalattomasti rahaa siihen, että säilytetään lukio homeisessa lyseotalossa vain siksi että perinteet ovat hieno asia. Itse vastaisin molempiin ei, mutta saa nähdä miten käy. Kaikkien kaupunginvaltuutettujen — varsinkaan oikeistolaisempien ja konservatiivisempien yksilöiden — arvostelukyky ei ole erityisemmin herättänyt luottamusta sinä lyhyenä aikana minkä nyt olen ehtinyt heihin nyt tutustua.

Omassa lautakunnassani on ennen pitkää tulossa päätettäväksi muun muassa pienten koulujen tulevaisuudensuunnitelmat ja niiden säilyttämisen kriteerit.

Kategoriat
Politiikka

Vaalipäivää!

Olen ehdolla Jyväskylän kaupunginvaltuustoon. Puolue on Vasemmisto ja numero 356. Tänään on vaalipäivä ja voit äänestää minua vielä kuuden ja puolen tunnin ajan (eli kello kahdeksaan asti).

Lukaise vaaliteeseistä, mitä asioita kannatan ja mitä en.

Jos pohdit äänestämistäni, myös nämä mielipide- ja blogikirjoitukset saattavat kiinnostaa:

Ehdolla on ennenkuulumattoman paljon myös muita upeita nuoria punavihreitä vasemmistolaisia, joihin voi tutustua täällä.

Järjestämme yhteiset vaalibileet tänään baari Vakiopaineessa klo 18 alkaen. Tervetuloa jännittämään!

Kategoriat
Jyväskylä Politiikka Raha

Tylsä kirjoitus Jyväskylän taloudesta

Kadulla pönöttäminen ja propagandan levittäminen vaalien alla on brutaalia hommaa, mutta siinä on se hyvä puoli, että silloin pääsee keskustelemaan politiikasta sellaisten ihmisten kanssa, joita ei muuten tulisi koskaan tavanneeksi. Siellä saa hyvän käsityksen siitä, mitkä poliittiset asiat ohikulkijoita huolestuttavat ja millä perusteella he valitsevat ehdokkaansa näissä vaaleissa. Havaintojeni mukaan jyväskyläläisiä kiinnostavat ylivoimaisesti eniten kaupungin talousvaikeudet ja mahdollisesti tulossa olevat leikkaukset, joten pyhitän tämän vaalipäivän aamun bloggauksen niille.

Media ja poliitikot ovat julistaneet julkisen sektorin talouskriisiä ja kestävyysvajetta joka käänteessä niin kauan, että viesti on mennyt perille. Kaikilla tuntuu olevan epämääräinen käsitys siitä, että rahat ovat lopussa, ja sekin on tiedossa, että Jyväskylässä tilanne on erityisen synkeä. Kaupungin finanssiongelmien syistä, vakavuudesta ja korjausvaihtoehdoista tietoa on liikkeellä vähemmän.

Suurten kaupunkien talousvertailussa Jyväskylän numerot ovat aika huonoja (yhtä huonoja kuin Lahden ja Kouvolan). Veroprosentti on keskiarvon korkeammalla puolella, mutta maksetut veroeurot per asukas reippaasti alakanttiin. Toisin sanoen jyväskyläläiset ovat niin köyhiä, että veroprosentti täytyy pitää korkealla, jotta siitä kertyy kaupungin kassaan riitävästi valuuttaa. Eikä riittävästi oikeastaan ole oikea sana, koska kaupunki velkaantuu kovalla tahdilla. Velkaa on ennestäänkin paljon (ja kaupungin kokonaan omistamissa yhtiöissä vielä reippaasti lisää). Korot ovat nyt alhaalla, mutta kun ne alkavat aikanaan nousta, iso siivu kaupungin taloudesta menee lainojen korkojen makseluun. (Jos numerot kiinnostavat, niitä löytyy esimerkiksi täältä.)

Periaatteessa näyttää siis aika pahalta, ja masentavia ovat myös kaupungin toimenpidevaihtoehdot. Jyväskylä voi korottaa veroja, leikata palveluita, korottaa maksuja tai ottaa lisää velkaa. Mikään ei ole erityisen houkutteleva ratkaisu.

1) Verojen korottaminen. Kunnallisvero on tasavero, eli kaikki maksavat sitä tuloistaan saman verran (jos nyt unohdetaan selvyyden vuoksi vähennykset). Tasaverotus on pohjimmiltaan epäoikeudenmukaista: pienituloiselle viidesosa palkasta on paljon pahempi niitti kuin suurituloiselle, koska pienituloinen tarvitsee suuremman osuuden tuloistaan välttämättömiin menoihin.

2) Leikkaaminen ja maksut. Palvelujen leikkaukset ja maksujen korotukset sattuvat nekin pahimmin pienituloisiin. Eniten julkista rahaa palaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen, ja esimerkiksi terveyskeskuksia käyttävät eniten työttömät, eläkeläiset ja lapsiperheet. Paremmin- ja huonomminvoivien terveyserot ovat jo nyt karkaamassa käsistä, ja jos terveyskeskuspalveluja vielä kurjistetaan, tilanne muuttuu sietämättömäksi. Kouluissakaan ei rahassa kylvetä, ja terveydenhoidon ja koulutuksen lisäksi kaupungilla ei kauheasti ole mistä leikata.

Lain määräämät palvelut on joka tapauksessa järjestettävä, joten leikata voi lähinnä ennaltaehkäisevistä palveluista, ja niistä leikkaaminen aiheuttaa suuremmat rahalliset menetykset (ja todennäköisesti myös inhimilliset kärsimykset) tulevaisuudessa. Esimerkin vuoksi: lastensuojelun avohuolto (eli se että ongelmissa olevaa perhettä autetaan ennen kuin ongelmat kärjistyvät niin pahoiksi, että täytyy tehdä esimerkiksi huostaanotto) maksaa vuodessa 3000 euroa per lapsi, kun taas sijaisperhehuollon (eli sen että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan sijaisperheeseen) kustannukset ovat 18 000 euroa vuodessa ja lastensuojelun ammatillisen huollon (eli sen että lapsen tilanne on kärjistynyt ja hänet sijoitetaan laitokseen tai muuhun ammatilliseen yksikköön) 72 000 euroa.

strutsi

3) Velka. Velan massiivinen lisääminen ei sekään houkuttele, vaikka julkista velkaa ei ole tarkoituskaan maksaa pois. Korot täytyy kuitenkin maksaa.

4) Muita temppuja. Palveluja voi myös koettaa järjestää älykkäämmin. Jos resursseja hukattaisiin vähemmän byrokratiaan ja hallintoon, säästettäisiin samalla rahaa, eikä se olisi keneltäkään pois. Monet ehdokkaat puhuvat tästä ymmärrettävästi mielellään, koska se on kaikista mahdollisista säästökohteista eniten kosher. Epämiellyttävä totuus on kuitenkin se, että myös kuntien hyvä hallinto vaatii työntekijöitä, eikä hallinnossa ole niin paljoa karsittavia resursseja, että kaupungin talouskriisi sillä ratkeaisi. Byrokratian vähentämistä ajavat sitä paitsi käytännössä kaikki puolueet, joten äänestämällä siihen ei voi suuremmin vaikuttaa.

Hyvätuloisten edunvalvojapuolue Kokoomus on väläytellyt palvelujen ”älykkäämpää” järjestelyä niiden ulkoistamisen muodossa. On täyttä pajunköyttä väittää, että se olisi kestävä tapa säästää. Jos palvelut siirretään yksityisten yritysten järjestettäväksi, niiden täytyy saada pienemmällä rahamäärällä sekä järjestettyä palvelut että tuotettua voittoa yritykselle (sehän on yritystoiminnan pointti). Se on mahdollista vain heikentämällä palveluita tai kurjistamalla työntekijöiden asemaa — tai panostamalla parempaan johtamiseen ja suunnitteluun, mikä olisi mahdollista toteuttaa yhtä lailla julkisellakin puolella, jos siihen vain viitsittäisiin ryhtyä. Kokoomuksen isot kihot ovat ajamassa Jyväskyläänkin palvelualoitetta eli sitä, että yritykset pääsisivät kilpailuttamaan ja kahmimaan järjestettäväkseen minkä tahansa kunnallisen palvelun. Se on huonoa ja vaarallista politiikkaa.

Kusessa siis ollaan. Mitä on tehtävä?

Olen sitä mieltä, että säästötoimenpiteitä täytyy arvioida vasemmistolaisesta näkökulmasta: mikä aiheuttaa pienituloisille kaupunkilaisille ja ympäristölle kaikista vähiten haittaa? Edellä mainituista huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoja ovat mielestäni verot ja välttämättömimmässä raossa myös lisävelkaantuminen. Koska varhainen puuttuminen ongelmiin on halvempaa (lastensuojelussa parhaimmillaan siis 24 kertaa halvempaa), kannattaa mieluummin ottaa vaikka velkaa kuin leikata ennaltaehkäisevistä palveluista.

Jos joitain palveluita on pakko järjestellä uudelleen, täytyy arvioida kaikki ihmisille siitä aiheutuvat kustannukset. Jos esimerkiksi jotkut harvinaisemmat toimenpiteet siirretään pienemmiltä terveysasemilta suoritettavaksi keskustaan, on huolehdittava siitä, että paikallisliikenne on niin halpaa ja toimivaa, että siellä käyminen onnistuu kauempaakin. Nyt Jyväskylän bussiliikenne on kaukana halvasta ja toimivasta.

Kuntien talousongelmat ovat kuitenkin siitä pirullinen kuntavaaliteema, että niitä ei voi ratkaista kaupunginvaltuustoissa. Kunnat hoitavat kaksi kolmannesta Suomen julkisista palveluista, mutta ne ovat kaikki kroonisessa rahapulassa. Se johtuu ennen muuta siitä, että valtio on antanut hyvätuloisille verohelpotuksia ja leikannut kuntien valtionosuuksia, vaikka niitä pitäisi pikemminkin kasvattaa reilusti. Valtiolla nimittäin on (kunnilta puuttuvat) keinot kerätä veroja oikeudenmukaisemmin eli kovatuloisilta kovemmalla prosentilla ja palkkatulojen lisäksi myös pääomatuloista.

Tätä et kuule Suomi-uudistajien vaaliteltalla, mutta suurin osa suomalaisista on kanssani samaa mieltä. Jopa Kokoomuksen kannattajista 43 prosenttia hyväksyisi sen, että hyvätuloisten verotusta kiristetään, jos se turvaa hyvinvointipalvelut.

Rahaa Suomessa kyllä on. Suomi on maailman rikkaimpia maita, ja rikkaat saavat täällä rikastua verojen pahemmin masentamatta. Kestämättömän alhainen pääomatulovero on pelkkä vitsi ja osa osingoista kokonaan verovapaita. Veronkierto onnistuu jouhevasti myös hallintarekisterien kautta. Lopputulema on se, että kuntien palvelut heikkenevät ja jäävät pieni- ja keskituloisten maksettaviksi.

Mukavaa vaalipäivää kaikille!

Kategoriat
Jyväskylä Mielipidekirjoitus Politiikka

Opiskelijan Jyväskylä on köyhä mutta seksikäs

(Mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa 25.10.2012)

Jyväskylä on vaikeissa talousongelmissa, ja yksi niitä selittävä tekijä on väestön ikäjakauma. Täällä asuu paljon nuoria ja opiskelijoita, jotka maksavat veroja pienten tulojensa takia hyvin vähän.

Jyväskylä on useimmille vain pit-stop-paikkakunta matkalla alkuperäisestä kotikunnasta sinne, mihin kukin lopulta asettuu valmistumisen jälkeen asumaan. Jyväskylän yliopiston opiskelijoista kaksi kolmannesta ei edes vaihda Jyväskylää kotikunnakseen, vaikka opinnot kestävät viisi-kuusi vuotta.

Jyväskylän kannalta olisi parempi, jos useammat opiskelijat haluaisivat valmistuttuaankin jäädä tänne ja etsiä Jyväskylästä työpaikan, perustaa yrityksen tai etätyöskennellä täältä käsin. Se on mahdollista vain, jos opiskelijat kiintyvät Jyväskylään jo opiskeluaikanaan.

Tilanne on kuitenkin usein päinvastainen, ja monet opiskelijat suhtautuvat Jyväskylän toimiin kyynisen huvittuneesti.

Yliopistolla kuulee paljon kommentteja siitä, että kaupunki satsaa imagonrakentamiseen ja valotaiteeseen mieluummin kuin korjaa terveydenhoidon ongelmia.

Monet muistuttelevat, että hammaslääkärissä täytyy muistaa käydä opiskelujen loppuvaiheessa, koska kunnalliseen hammashoitoon pääsy on lähestulkoon mahdotonta.

Valitettavasti molemmat huomiot ovat enemmän tai vähemmän paikkansapitäviä. Jyväskylän on syytä katsoa peiliin ja harkita uudestaan keinoja, joilla kaupungin elinvoimaa koetetaan lisätä.

Mihin Jyväskylän sitten täytyisi panostaa, jotta se olisi opiskelijaystävällisempi? Joitain esimerkkejä voisivat olla halpa ja toimiva julkinen liikenne, pyöräilyä helpottava kaupunkisuunnittelu ja elävämmän keskustan luominen sekä kulttuurielämän virkistäminen tarjoamalla esimerkiksi julkisia tiloja harrastusryhmien käyttöön ilta-aikaan.

Opiskelijat olisivat varmasti vastaanottavaisia myös avoimemman kuntavaikuttamisen ja suoremman demokratian kokeiluille.

Toisaalta opiskelijoiden hyvinvointi on myös toimeentulokysymys, ja kaupungilla olisi välineitä senkin kohentamiseen. Vuokra-asuntojen lisääminen laskisi Jyväskylän korkeaa vuokratasoa, ja kaupungin tulisi tehdä voitavansa myös työ- ja harjoittelupaikkojen lisäämiseksi.

Jos vielä terveyspalvelut ja muut turvaverkot olisivat säädyllisessä kunnossa, opiskelijan olisi turvallista kotiutua Jyväskylään. Tulevaisuuden työelämä on monimuotoista ja epävarmaa, joten tätäkään puolta hyvinvoinnista ei saa unohtaa.

OSKARI RANTALA
Kuntavaaliehdokas (Vasemmisto)
Opiskelija, tiedottaja

Kategoriat
Jyväskylä Politiikka

Menevän vasemmiston vaalidisko

Keskiviikkona vietettiin baari Vakiopaineessa Menevän vasemmiston vaalidiskoa eli vasemmistoliiton nuorten ehdokkaiden vaalibileitä. Myöhemmin sain eräältä eläkeläiskokoomuslaiselta sellaista palautetta, että ”kommunistinuorten juhlissa” musiikki oli huonoa eikä puheissakaan ollut kehumista — ehkä siitä voi päätellä, että kekkerit onnistuivat erinomaisesti.

Pari kuvaa esiintyjistä, joiden musiikillinen anti ulottui Laulu taantumuksesta -junnauksesta Karrelle palaneeseen enkeliin ja svengaavaan kansanmusiikkiapokalypsiin:

Köyhät herrat
Köyhät herrat
Tamppatahna
Tamppatahna

Pidin tapahtumassa lyhyen ja lievästi populistisen puheen, joka meni suurin piirtein näin:

Paikallista mediakeskustelua nyt kuntavaalien alla hallinnut teema on Jyväskylän talouden on vaikeat ongelmat. Seuraavalla valtuustokaudella riidellään todennäköisesti paljon siitä, että mistä säästetään ja miten paljon. Vaarana on että tehdään todellä typeriä ja lyhytnäköisiä päätöksiä.

Suurin osa kaupungin menoista kuluu sellaisten palvelujen järjestämiseen, jotka ovat kaikista tärkeimpiä pienituloisille. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa terveyskeskukset, julkisen liikenteen sekä kaupungin vuokra-asunnot.

Hyvin toimeentulevat eivät tarvitse terveyskeskuksia erityisen kipeästi, koska heillä on varaa käydä yksityislääkärillä ja yleensä myös mahdollisuus saada hoitoa työterveyden kautta. Rikkaita ei haittaa, vaikka terveyskeskusmaksut nousisivat tai terveysasemien määrä vähenisi.

Hyvätuloiset liikkuvat omalla autollaan, joten heitä ei liiemmin liikuta myöskään bussilipun hinta tai se, että sattuuko jostain kauempana sijaitsevasta lähiöstä pääsemään keskustaan järkevästi. Hyvin toimeentulevia ei kiinnosta sekään, että onko Jyväskylässä riittävästi kaupungin vuokrakämppiä, jotta vuokrataso pystyttäisiin pitämään alhaisena, koska he harvemmin asuvat itse vuokralla.

Tässä muutamia esimerkkejä asioista, jotka eivät hyvätuloisten näkökulmasta ole kovin tärkeitä ja joista säästäminen voi olla heidän mielestään hyväkin idea. Pienituloiselle näillä palveluilla on kuitenkin väliä.

Kuntavaaleissa äänestää 60 prosenttia ihmisistä, ja on tilastollinen fakta, että mitä enemmän tienaa, sitä varmemmin äänestää. Kaikista ahkerimmin äänestävät parhaiten toimeentulevat, ja hyvätuloiset ihmiset äänestävät luonnollisesti ehdokkaita, jotka ajavat hyvätuloisille tärkeitä asioita.

Nykyisessä valtuustossa on muun muassa kansanedustajia, projektipäälliköitä ja lentäjiä, mutta esimekiksi yhtään työtöntä siellä ei ole, vaikka ilman työtä on jyväskyläläisistä 14 prosenttia (kaupunkilaisia tasapuolisesti edustavassa valtuustossa tämä tarkoittaisi noin kymmentä valtuutettua). Alle 35-vuotiaitakin valtuustossa on vain kourallinen, vaikka Jyväskylässä on suhteellisesti enemmän nuoria ja opiskelijoita kuin missään suuressa kaupungissa koko Suomessa.

Vallan keskittyminen hyvätuloisille ja keski-ikäisille on näkynyt siinä politiikassa, jota Jyväskylässä on viimeisten vuosien aikana harjoitettu. Monet palvelut ovat rapistuneet ja esimerkiksi toimeentulotuen hakemisesta on tehty vaikeampaa, kun taas toisaalta on panostettu siihen että rakennetaan Lutakkoa ja Satamaa sekä tuetaan ralleja ja Paviljonkia.

Vaikka haluaisin olla optimistinen, niin todennäköisesti valtuustossa on todella paljon hyvätuloista porukkaa myös näiden vaalien jälkeen. On tärkeää, että heidän lisäkseen sinne saadaan myös toisenlaisia kaupunginvaltuutettuja pönöttämään. Siellä tarvitaan ihmisiä, jotka eivät ole ensimmäisenä valmiita leikkaamaan heikoimmassa asemassa olevilta jyväskyläläisiltä, vaan haluavat muuttaa kaupungin päätöksentekoa oikeudenmukaisemmaksi.

Me vasemmiston nuoret ehdokkaat haluamme toimia sen puolesta että Jyväskylä on hyvä paikka asua myös niille jotka eivät satu olemaan projektipäälliköitä tai lentäjiä, joilla ei ole omaa autoa ja jotka tarvitsevat terveyskeskuspalveluja.

Meillä on kuitenkin yksi ongelma: tarvitsemme paljon ääniä, mutta emme ole julkkiksia eikä meillä ole mahdollisuuksia mainostaa itseämme viikkotolkulla Keskisuomalaisessa, kuten varakkaammilla ehdokkailla ja puolueilla. Toivon, että äänestätte meitä ja masinoitte kaikki kaverinnekin äänestämään meitä, että voimme saada valtuustossa jotain aikaan.

Jos kaupungin päätöksenteon annetaan jatkua samoilla poliittisilla voimasuhteilla kuin tällä valtuustokaudella, tuloksena voi olla rumaa jälkeä pienituloisten kannalta.

Valitettavasti en ottanut kuvaa itsestäni kun blastasin tätä, joten joudutte tyytymään kuviin omia puheenvuorojaan esittävistä ehdokaskollegoistani Taija Roihasta ja Marjukka Huttusesta.

Taija Roiha ja Marjukka Huttunen
Taija Roiha ja Marjukka Huttunen
Kategoriat
Mielipidekirjoitus Politiikka Raha

Tarvitsemme kunnallisen pääomaveron

Kirjoitin Laura Piipon kanssa mielipidekirjoituksen, jossa vaadimme kovempaa pääomatulojen verotusta ja lisätulojen siirtoa kunnille. Suomi kuuluu maailman kilpailukykyisimpiin kansantalouksiin ja valtakunnassa on varallisuutta vaikka kuinka, mutta riittäviä työkaluja kuntien rahoittamiseksi ei tunnu millään löytyvän. Kunnat vastaavat suuresta osasta elintärkeitä peruspalveluita, joten julkisen talouden ongelmat on korjattava pikaisesti, ettei hyvinvointivaltiota jouduta ajamaan tämän enempää alas.

Kirjoitus oli tällainen:

Tarvitsemme kunnallisen pääomaveron

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 9.10.2012)

Kunnat ympäri Suomen ovat pahoissa talousvaikeuksissa ja tulevalla valtuustokaudella on odotettavissa monenlaisia ikäviä päätöksiä. Kun kuntien taloustilanne muuttuu hälyttäväksi, myös niiden järjestämät elintärkeät palvelut ovat vaarassa joutua tulilinjalle. Tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja, jotka turvaavat kuntien rahoituksen oikeudenmukaisella tavalla. Yksi tähän asti hyödyntämätön mahdollisuus on kunnallinen pääomatulojen verottaminen.

Kunnallisveroa peritään tällä hetkellä yksinomaan palkkatuloista, joten pelkkiä pääomatuloja saavat eivät maksa lainkaan kuntaveroa, mutta kunnan palveluita he kuitenkin käyttävät. Tuoreimpien verotietojen mukaan yli 150 000 euroa vuodessa ansaitsevien keskisuomalaisten yhteenlasketuista pääomatuloista muodostuu 67 miljoonan euron potti. Sadasta kovatuloisimmasta keskisuomalaisesta peräti seitsemän kymmenestä maksaa veroja pääasiassa pelkästään pääomatuloista, mikä ei hyödytä kuntia suoraan mitenkään.

Jyväskylässä tavallinen palkansaaja maksaa puolestaan tuloistaan 19,5 prosenttia kunnallisveroa. Suomen rikkaimman kymmenyksen tuloista kunnat saavat paljon vähemmän — vain noin 14 prosenttia. Tähän suhteutettuna suomalainen pääomatulojen verotus on verrattain löysää, ja esimerkiksi yhtiöiden osingoista huomattava osa on jopa kokonaan verovapaita.

Kuntien veropohjaa on pikaisesti laajennettava, jotta voidaan varmistaa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävä rahoitus. Kuntauudistuksen yhteydessä tulisikin ottaa käyttöön kunnallinen, kaikkia kuntia koskeva pääomavero. Esimerkiksi 10 prosentin suuruisena vero helpottaisi jo yksistään Suomen kuntien talousahdinkoa noin miljardilla eurolla. Nykyisessä tilanteessa on kestämätöntä, että pääomatuloilla elelevien verokertymästä ohjautuu kunnille vain mitätön osa.

LAURA PIIPPO
yliopistonopettaja, kuntavaaliehdokas (Vas.)

OSKARI RANTALA
opiskelija & tiedottaja, kuntavaaliehdokas (Vas.)